Koska sitä on jo jonkin verran kyselty niin ajattelin nyt vihdoin kertoa vähän omasta ruokavaliosta. Oikeastaan en välttämättä olisi halunnut kirjoittaa asiasta mitään koska en tahdo olla yksi ”niistä ihmisistä” jotka paasaa omaa elämäntapaansa muille ainoana totuutena. Kerronkin nyt siis vain mikä toimii minulle ja ehkäpä se voi toimia myös sinulle. Kokeilemalla se selviää jos kiinnostaa ja ainahan voi palata entiseen jos se tuntuu paremmalta.

Elikkä nykyään ruokavalioni on vegaani. Tiedän, tiedän…”ääk no mitä sä sitten voit syödä? Pelkkiä salaatinlehtiä?” Tämä vaikuttaa ainakin olevan yleinen ensireaktio. Ymmärrän sen osaltaan koska muutamia vuosia sitten ennenkuin otin asioista selvää luulin myös ettei ilman eläinperäistä proteiinia voi pärjätä ja siksi säilytin kalan ja maitotuotteet ruokavaliossani. Totuus on kuitenkin toinen ja ilman eläinperäisiä tuotteita pärjää hyvin (sanoisin jopa että paremmin?) kuin niitä syömällä. Tottakai pieleen voi mennä pahasti kuten ”normaalillakin” ruokavaliolla jos ei pidä huolta siitä että tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet saadaan ruoasta. B12 vitamiini onkin ainut jota lihattomasta ruokavaliosta on vaikea saada joten on hyvä supplementoida tableteilla tai ruoilla joihin on lisätty kyseistä vitamiinia.

Mistä ruokavalioni sitten koostuu? Syön runsaasti marjoja, palkokasveja, kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Näihin lisään päivittäin siemeniä kuten pellavansiemeniä, hampunsiemeniä, chia siemeniä jne. Ruokavalioni koostuu edellä mainituista aineksista koska ne saavat minut voimaan parhaiten. Olen kamppaillut mahani ja elämänlaatua häiritsevän turvotuksen kanssa viimeiset neljä vuotta ja nyt olen vihdoin löytänyt ruokavalion joka ei tuota pahaa oloa. Voin sanoa että juoksukaan ei ole kulkenut ikinä näin kevyesti kun turvotusta ei ole. Jätettyäni viljat pois ruokavaliostani mahani toiminta parani huomattavasti ja pahin turvotus katosi. Silloin jatkoin kuitenkin maitotuotteiden käyttöä koska luulin sen sisältämän proteiinin olevan elintärkeää ja kärsin edelleen ummetuksesta ja pienestä turvotuksesta melkein viikoittain. Jätettyäni maitotuotteet pois tänä syksynä en ole kärsinyt kyseisistä vaivoista kertaakaan. Voin kertoa että kun on niin pitkään kamppaillut selittämättömien oireiden kanssa ja sitten löytänyt tavan välttää ne niin kaipuuta entiseen ei paljoa ole!

Nykyään vältän mahdollisimman paljon kaikkia prosessoituja tuotteita ja syön hyvin yksinkertaisista raaka-aineista koostuvaa ruokaa. En noudata mitään orjallista ruokarytmiä vaan syön silloin kun on nälkä tai tekee mieli (olen paha stressi-napostelija…ups;). Urheilijana (ja muutenkin) on hyvin tärkeää huolehtia riittävästä energian saannista. Kasviperäinen ruoka on usein kevyempää kuin prosessoidut ruoat joten sitä saa ja pitää syödä paljon jotta olo säilyy hyvänä ja energisenä. Vegaani ruoka ei siis missään nimessä tarkoita pelkkiä salaatinlehtiä tai vihreitä vihanneksia. Näistä saa paljon tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita mutta on tärkeää että energiansaanti pohjautuu energiapitoisimpiin ruokiin. Näitä ovat esimerkiksi palkokasvit, tärkkelyspitoiset juurekset (esim. Bataatti), viljat (jos eivät aiheuta oireiluja), hedelmät (näissä on eroja energiatiheydessä), ja siemenet ja pähkinät.

Ja koska joku varmasti miettii sitä proteiinin saantia niin voin sanoa että siitä ei ole huolta! Kaikki edellä mainitut ruoat sisältävät jossain määrin proteiinia, palkokasvit ja siemenet eniten ja hedelmät yleensä vähiten. Kuitenkin proteiinin saanti on taattu näitä kaikkia syömällä jos päivän kokonaisenergiansaanti on riittävä. Ja mikä parasta yksikään eläin ei joudu kärsimään ja ekologiselta kantilta kasviperäinen ruoka kuormittaa maapalloa huomattavasti vähemmän. Nämä ovat itselleni terveydellisten hyötyjen lisäksi hyvin tärkeitä syitä suosia kasviperäistä ruokavaliota. En kuitenkaan rupea moralisoimaan tai tuomitse ketään ruokavalion perusteella vaan kehotan etsimään tietoa asiasta ja sitten tekemään päätöksen sen mukaan.

Ja kyllä värikkäät kasvikset ja hedelmät ovat tulleet tarpeeseen nyt talven pimeydessä tuomaan väriä ja piristystä päivään! Hyviä treenejä!

Jos kaipaa ajattelemisen aihetta niin tässä linkki puheeseen joka saattaa muuttaa ajatusmaailmaa.

Englanniksi:

http://m.youtube.com/watch?v=es6U00LMmC4

Suomeksi:

http://m.youtube.com/watch?v=LtjAvOWQbDs

Olisikohan se niin että talvi on nyt tullut? Perjantaina verhoutui koko maa muutamassa tunnissa lumivaipan alle. Olin odottanut tätä hetkeä kauhunsekaisin tuntein sillä muutaman viikon takainen juoksu räntäsateessa kummitteli vieläkin mielessä. Yritän aina löytää positiiviset puolet asioista mutta tuolla lenkillä taisi tulla kerrattua kaikki tuntemani kirosanat ainakin pariin kertaan. Kun pääsin jäässä ja läpimärkänä takaisin sisälle olin vain onnellinen että selvisin lenkistä telomatta itseäni liukkaalla sohjolla. Tajusin kuitenkin onneksi jälkeenpäin että näitä lumisia juoksuja tulee väistämättä lisää ja minun omassa vallassani on se tuleeko niistä ikäviä vaiko ihania. Päätin siis että aionkin tulevaisuudessa tykätä lumessa juoksemisesta. Tämä päätös pääsi testiin perjantain runsaan lumipyryn myötä. Ja kuinka ollakaan sehän toimi hyvin! Sankassa lumipyryssä juostessa tuli ihan joulufiilis ja ”kilisee kilisee kulkuset” taisi soida päässä myös hyvän tovin. Ainoa miinuspuoli oli erittäin huono näkyvyys joka teki juoksusta vähän pelottavaa. Olen tarpeeksi onnettomuusaltis jo normaalisti niin silmät kiinni juostessa riski taitaa kasvaa eksponentiaalisesti. Pakko oli nimittäin juosta silmät suurimmaksi osaksi kiinni koska silmille läiskivät lumihiutaleet tuntuivat jäisiltä neulasilta, auts! Mutta kaiken kaikkiaan se juoksu ei ollut mikään huono ja seuraavana päivänä olinkin jo innoissaan lumessa juoksemisesta kun lumisade oli lakannut ja jäljellä oli vain se ihana lumen tuoma valoisuus! Piristää kyllä niin ihanasti toi valoterapia.

Nastalenkkarit taitaa kyllä olla ehdoton hankintojen listalle koska niin ihanaa kuin tuo lumi onkin niin on se vaan hirmu liukasta! Sunnuntain lenkillä meinasin pari kertaa lentää kunnolla selälleni kun juoksulenkki vaihtuikin yhtäkkiä luisteluksi ilman varoitusta. Taitaa siis olla ihan hyvä että lumet nyt hetkeksi sulivat pois. Saan vähän lisäaikaa hankkia kunnon kengät näille keleille. Mutta pakko sanoa että vähän jään kaipaamaan sitä lumista maisemaa. Kaikki on niin kaunista lumiverhon alla. Niin, ja se valo. Mainitsinko jo valon? Haha, sitä tullaan myös kaipaamaan!

Kovemmilla pakkasilla jää mietityttämään että minkälaisilla hanskoilla pärjäisi sormien jäätymättä kuolioon? Näillä keleillä vielä sormikkaat plus lapaset yhdistelmä toimii mutta pahoin pelkään että kovemmilla pakkasilla sormet ei niissä pärjää. Mulla ainakin juostessa jalat haalii kaiken veren itselleen niin ettei käsiin riitä mitään…tuloksena hyvin patrioottiset sinivalkoiset sormet:)

Noh, seuraavia lumipyryjä odotellessa ei muuta kuin otetaan ilo irti sulista teistä! Mukavaa viikkoa kaikille!

Tänä viikonloppuna kävin taas juoksemassa kympin aktia cupin kisassa. Vaikutti siltä että paikalla oli myös varmasti kaikki muut pääkaupunkiseudun juoksijat, haha. Sen verran oli porukkaa. Keli oli taas aika kylmä Kaliforniaan verrattuna. Luntakin taisi tulla vähän mutta onneksi tiet olivat sulat ja se ei haitannut matkantekoa! Mitä nyt tuntui että akillekset vähän paukkuivat kylmästä kangistuneena…

Päivän kohokohta oli ehkä ennen juoksua kun söpö pikkuinen poika tuli kysymään jos voin auttaa ajanottochipin kanssa. Hän oli niin kohtelias ja herttainen. Toivottavasti juoksu onnistui hyvin ja ennen kaikkea että hänellä oli hauskaa! Minulla ainakin oli! Tämä lämmitti mieltä niin hyvin ennen juoksua että vähäisetkin jännitykset katosivat. En edes stressannut vaikka seisoin vähän ennen lähtöä hirveässä vessajonossa joka ei tuntunut liikkuvan minnekkään. Mikä siinä onkin että naisten täytyy käydä aina vessassa sata kertaa ennen starttia? Miesten vessaan taas harvoin on jonoa. No, kuten sanottu niin en stressannut tästäkään sillä olenhan ennenkin aloittanut kisani vessasta sännäten;)

Starttiviivallakin oli tosi hyvä fiilis kun näkyi niin paljon tuttuja naamoja. Kyllä juoksijat vaan on mahtavaa porukkaa, eikö? Kisa lähti käyntiin raketti laskennalla ja täytyy kyllä sanoa että melkoinen ryysishän siinä oli. Meinasin mennä nurin jo alkumetreillä kun joku astui kantapäälleni mutta onneksi pysyin tolpillani ja pian pääsinkin pois pahimmasta ruuhkasta. Näin Hemmingin sisarusten pinkovan hurjaa vauhtia heti alusta asti ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt mennä mukaan. Kisan alussa kuitenkin akillekset tuntuivat niin kireiltä ja kohmeisilta että en uskaltanut ottaa spurttia perään jäätyäni startin ryysiksessä vähän jälkeen. Päätinkin siis juosta vaan omaa juoksuani ja se toimi ihan hyvin. Puolimatkan jälkeen sain uutta virtaa kuten aina ja vauhti kiihtyi loppua kohti. Minkä sitä mahtaa kun on tämmöinen diesel kone…kestää hetki lämmetä!

Pikkuhiljaa sain kurottua umpeen eroa Hemmingin sisaruksiin ja viimeiselle kilometrille tullessa ehdin vielä ohittaa Annin. Elli juoksi hienosti voittoon, minä toisena ja Anni kolmantena. Hyvä kisa ja minusta on niin huippua että he olivat siellä taas kirittämässä kuten Vantaan puolimaratonilla! Mukavia ihmisiä vastaan on mukava kilpailla kun homma ei mene liian vakavaksi ja kaikilla on hyvä mieli kisan jälkeen.

Monilla tutuilla kulki juoksu myös hyvin ja pari enkkaakin taisi tulla! (Hyvä Paula!:) Yksi juttu josta olin niin otettu oli se miten monta ihmistä kannusti minua kisan aikana. Siis ihan nimeltä vielä! Kiitos todella paljon kaikille jotka jaksoitte oman juoksun aikana tai sitten katsomosta käsin tsempata! Tuli kyllä niin hyvä olo kannustuksesta että uskon sen parantaneen akillekseni viimeisellä puolikkaalla:)

Kiitos vielä loistavasta kisasta ja hyvästä ilmapiiristä! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivotaan että tiet pysyy vielä sulina. Niin, ja huomasitteko että eilen paistoi aurinko!? Ihanaa!

Huikea päivä lauantaina PM maastoissa! Oli mahtavaa päästä kunnon maastokisoihin parin vuoden jälkeen! Maastot ovat aina maratonin ja puolimaratonin ohella olleet lempparikisojani. Siinä on vaan jotain älyttömän hauskaa kun saa juosta piikkarit jalassa nilkkaa myöden kunnon mutavellissä. Ja niin tuskaisia kuin ne mäet olivatkin niin kyllä niitäkin oli hauska juosta pitkästä aikaa. Tai ainakin alamäkiä, haha.

Valmistautuminen maastoihin oli taas suoraan ”miten ei kannata valmistautua kisaan” kirjasta. Älyttömän raskas kouluviikko takana ja perjantai kruunasi koko komeuden. Lähdin koululle kahdeksalta ja sain vihdoin tuskaisan bioinformatiikan koodaustehtävän valmiiksi vähän yli neljä. Siinä vaiheessa huomasinkin että nälkä oli jo niin paha että olisin voinut järsiä omaa kättäni. En suosittele ennen kisaa. No, ei auttanut muu kuin juosta kotiinpäin ja siitä sitten vielä postiin ja kisa-asua hakemaan Vantaalta. Sääliksi kävi kuskia joka joutui istumaan takamukseen ammutun karhun kanssa autossa. Olen nimittäin yleensä iloinen ja positiivinen ihminen mutta auta armias jos on kova nälkä! Taitaapi olla isältä peritty ominaisuus mutta toisaalta se kai tarkoittaa että olen aika helppohoitoinen. Kunhan muistaa ruokkia niin pysyn tyytyväisenä:)

Illalla kuitenkin kotiin päästyäni sain syötyä kunnolla ja seuraavana aamuna olikin taas normaali energinen ja pirteä olo! Valmiina kisaan! Paikan päällä oli ihan älyttömän kylmä mutta kiitin onneani että torstain räntäsateet päättivät pysyä poissa. Jännitti juosta taas ekaa kertaa yli pariin vuoteen piikkarit jalassa mutta hyvinhän ne toimivat eikä edes ole tullut mitään jälkikipuiluja. Matkana meillä naisilla oli 7,5km ja itse olin unohtanut tarkistaa montako kierrosta meidän piti juosta. Se olikin sitten hauskaa arvailua kun yritin arvioida kuinka pitkään oltiin juostu ja josko nyt olisi jo viimeinen kierros. Luulin toiseksi viimeisen kierroksen olevan viimeinen ja vedin lopussa pienen spurtin yhden edelläni olevan ruotsalaisen ohi. Voitte arvata järkytykseni kun sitten tajusin että olikin vielä kokonainen kierros reittiä jäljellä, haha. Onneksi sain kuitenkin pidettyä aikaansaamani eron ja vältyin nololta ohitukselta lopussa. Ja meillä suomen joukkueessa olikin oikeita teräsnaisia ja joukkuekulta saatiin kantaa kotiin. Janicalta ja Johannalta upeat juoksut sekä myös muilta suomalaisilta!

Mahtava päivä kaiken kaikkiaan. En osaisi kuvitella parempaa tapaa viettää lauantaipäivää! Nyt näillä energioilla uuteen viikkoon.