Minulta kyseltiin edellisen postauksen kommenteissa millainen on normaali päiväni. Elikkä tämänhetkinen normipäivä tulee nyt postauksena! Arkeni eroaa täällä USAssa siitä mitä se on Suomessa sillä nyt olen töissä kun taas Suomessa opiskelen. Anyway, tässä tämän hetken normipäivä.

Herään ja katsahdan kelloa noustessani: 5:41. Herätys on asetettu 5:45 mutta jostain syystä sisäinen kelloni herättää aina ennen herätyskelloa. Kampaan naamani ja syön banaanin ruokkiessani perheen koirat. Lenkkarit jalkaan ja kännykästä juoksusoittolista soimaan. Sitten ei muuta kuin ulos ja lenkille! ( jos tuuri on käynyt niin olen saanut värvättyä juoksuseuraa ja silloin hurautan autolla läheiselle trailille) Ekat kilsat tuntuu tuskalta kun kroppa ei vielä ole herännyt ja paahdan ylämäkeen. Onneksi pian jalat kevenee ja sitten voikin nauttia juoksusta. Ja ympäristöstä. Tästä päivästä. Ja elämästä.  Juostessa sitä todella tuntee elävänsä ja tuntuu että kaikella on tarkoitus. Tarkoitus olla ja ihmetellä. Nauttia elämästä ja myös haastaa itsensä. Jättää positiivisuutta ja hyvää energiaa jälkeensä. Ei sen kummempaa.

Noin viidenkymmenen minuutin jälkeen juoksumeditaatio on ohi ja ampaisen suihkuun. Työvaatteet päälle ja syömään aamupalaa ja tekemään eväitä: perunaa, banaanismoothieta, mansikoita ja mitälie muuta tuoretta ja herkullista kaapeista löytyy. Yhdeksän maissa lähden töihin ja istun ruuhkassa kymmeneen asti.

Töissä lasken ja kasvatan soluja. Kerään talteen Plasmideja ja lasken vasta-aineita. Ja muuta sellaista kivaa. Lounastauon nautin ulkona auringonpaisteessa ja ja puoli kuudelta pääsen lähtemään kotiin. Sitten vielä noin tunti ruuhkassa istumista. Ja vihdoin kotona!

Ensimmäisenä keittiöön ruokaa laittamaan. (Lue: heittämään asioita mikroon tai vetämään ne suoraan jääkaapista) Papukaija huutaa jos ei se saa jotain hyvää joten vien pähkinää ja hedelmiä lahjukseksi. Syön ja leikin kännykällä ja vaihdan kuulumisia perheen kanssa. Alkaa haukotuttaa ja katson kelloa: oho, se onkin vasta 8:40. Vielä ei kai kehtaa nukkua. Roikun hereillä vielä puolisen tuntia ja sitten lähden iltatoimille ja nukkumaan. Asetan taas herätyksen soimaan vaikka tiedän herääväni ilman sitä.

Sellainen normipäivä. Haha, ei ehkä kaikista jännittävin mutta mun  mielestä ihan hyvä

Hei taas! Elossa ollaan:) Matkasin Tukholman reissun jälkeen suoraan USA:n kesäksi ja aloitin työt heti seuraavana päivänä joten en ole ehtinyt tulla kirjoittelemaan kuulumisia ennen tätä. Tukholman mara ei mennyt ihan putkeen. Matkustimme maratonia edeltävänä päivänä ja lentokentällä nostaessani jättikokoista laukkuani onnistuin satuttamaan selkäni. Maraton päivä sitten olikin kylmä, tuulinen, ja sateinen ja tämä kombinaatio veti selän ihan kramppiin juostessa. Sinnittelin 30km asti mutta siinä vaiheessa selkään alkoi sattua niin kovin ettei hetkeen pystynyt edes kävellä. Harmittaa koska luulen että lämpimämmällä kelillä selkä tuskin olisi kipeytynyt yhtä pahasti. Mutta turha menneitä on surkutella! Nyt olen onnellisena Kalifornian lämmössä ja perheeni parissa. Uusia kisoja tulee ja menee eikä yksi niistä maailmaani kaada.

Mutta asiasta kukkaruukkuun, minulta on pyydetty muutamaan otteeseen ruokapäiväkirjaa joten tässä kolmen esimerkkipäivän syömiset.

Päivä 1

4 banaania

2 Romaine salaattia (kerää)

250g mansikoita

1 kg parsakaalia

1kg mustikoita

1 iso omena

500g viinirypäleitä

1200g myskikurpitsaa

490g kukkakaalia

2 perunaa

Päivä 2

450g marjoja

150g pinaattia

1 rkl chlorellaa

550g ruusukaalia

450g kukkakaalia

1kg bataattia

1800g myskikurpitsaa

500g viinirypäleitä

4 isoa sientä

Hapankaalia

1 kg kirsikkatomaattia

Päivä 3

5 banaania

500g mansikkaa

1.25kg mustikkaa

2 rkl pellavansiemeniä

1.25 kg parsakaalia

600g perunaa

2.5 Romaine salaatti kerää (päätä? Miksi niitä kutsutaan suomeksi?)

400g viinirypäleitä

1 iso omena

1 persikka

Jokaisena päivänä proteiinia tuli saatua ~90g mikä minun kokoiselleni on todella runsaasti. Myös rautaa ja kalsiumia tuli joka päivälle yli 200% suosituksesta. Kaloreita ~3000kcal per päivä ja liikuntaa näinä päivinä 45-50 min juoksu. (Näihin päiviin ei ole kirjattu jokaista pientä suupalaa jos esim. Nappasin porkkanan ohimennen tai kourallisen kumkvatteja tms.)

En ole ollut hirmu innokas postaamaan ruokapäiväkirjaa koska en ole ollut ihan varma reaktiosta tähän..ööh…hieman erikoisempaan listaan mutta tulin siihen tulokseen että tärkeintä on että itselläni on hyvä olo ja nautin ruuastani Minulle joka päivä on herkkupäivä ja bonuksena tulee hyvä olo ja rutkasti energiaa! Toivottavasti tästä oli apua niille jotka kyselivät postausta!

Onkos nyt tullut joulu kesän keskelle? Nimittäin niin ihana paketti putkahti postissa perille että epäilin jo erehtyneeni vuodenajasta Paketista paljastui lempimerkkini ProCompressionin kompressiosukkia! Nämä sukat on aivan parhaita ja on niin monta kertaa pelastanut jalkani turvotukselta matkustaessa, pitkinä koulupäivinä sekä maratonilla! Olen kokeillut vuosien varrella monia monia eri sukkamerkkejä mutta ProCompressioneissa on mielestäni ehdottomasti paras kompressio. Löysin kyseisen merkin muutamia vuosia sitten ja vanhimmat sukkani ovat edelleen kuin uusia. Ei venymisen tai löystymisen merkkejä toisin kuin muissa kokeilemissani malleissa. ProCompressioneissa on nimittäin medical grade ”graduated compression” teknologia joka johtaa parempaan verenkiertoon ja täten nopeuttaa palautumista ja poistaa turvotusta. Juoksun aikana ne taas tukevat ja vähentävät lihasten tärähtelyä joka vaikuttaa erittäin paljon etenkin pitemmillä matkoilla kuten maratonilla. Omat enkkani olen juossut kyseiset sukat jalassa ja huomennakin on tarkoitus vetää jalkaan uutuutta hehkuva pari!

Sitä ennen myös lentomatkalle aion ehdottomasti laittaa kompressiosukat sillä jalkani tuppaavat turpoamaan lentäessä aika pahasti ja kisa on jo heti huomenna. Voin valehtelematta sanoa että käytän näitä sukkia päivittäin. Joko juostessa tai sitten koulussa ihan ”normaalien vaatteiden” alla (siis silloin harvoin kun nyt normaaleja vaatteita käytän haha! Trikoot on vaan niin mukavat ).

ProCompression sukat on myös USAssa tehtyjä joka mielestäni näkyy laadussa. On myös mukava tukea pienempää yritystä kotikaupungistani San Diegosta ja tietää että sukkia ei ainakaan ole tuotettu missään Aasian perukoilla lapsityövoiman avuin. Myöskään ei haittaa että sukkia löytyy jos jonkinmoisissa väreissä ja kuoseissa! Niissä silmä lepää

Jos rupesit himoitsemaan paria kokeiluun niin voin onneksenne nyt ilmoittaa että niitä saa vihdoin myös Suomesta! Koska seison vahvasti merkin takana päätin tuoda sukkia tänne Suomeen. Tilaukset voi siis tästä lähtien tehdä osoitteeseen elisa@ karhusportscience.com

Hintaa sukille tulee 45€ (+5€ postimaksu) tai yli kahden parin tilauksissa ilmainen postitus.

Tällä hetkellä sukkavarastosta löytyy mustia, violetteja, pinkkejä, ja turkooseja oransseilla raidoilla.

Mukavaa kesää ja kepeitä lenkkejä!

Tämä tarina kertoo hamsterista, joka asui hamsterihäkissa lajitoveriensa kanssa, aivan kuten hamsterien oletetaankin tekevän.  Kun hamsteri oli vielä nuori se tykkäsi vain loikoilla ja touhuta omassa häkissään huomaamatta edes kaltereita.  Pian hamsterille tuotiin pyörä jossa se voisi juosta. Hamsteri oli tottunut juoksemaan valtoimenaan ja hämmentyi pyörästä.  Muut hamsterit painostivat hyppäämään pyörälle.  ”Ota meistä mallia!” ne huusivat.  Myös ihmiset paheksuivat pyörän käyttämättä jättöä joten lopulta hamsteri päätti kokeilla pyörää.  Se juoksi ja juoksi pienet tassut vipeltäen pyörässä ja kuunteli kehuja tovereiltaan.  Hetkeksi se ilahtui kehuista ja muiden tyytyväisyydestä mutta pian rupesi kummastelemaan miksi kaikki vain tahtoivat juosta pyörässä.  Eikö vapaana juoksu olisi hauskempaa?  Päivien ja viikkojen vieriessä se tuli yhä onnettomammaksi vaikka olikin yksi parhaista pyörässä juoksijoista.  Muut hamsterit asettivat sille tavoitteita: juokse 1000m. Juokse tunti putkeen—eikun kaksi.  Jos kerta pystyt juoksemaan kaksi tuntia niin yrittäppäs viisi!  Juokse vuorokauden ympäri!  Kyllähän nyt sen verran jaksat juosta!  Joka kerta se lähti tavoittelemaan muiden asettamaa haastetta ajatellen sitä onnea joka koittaisi kun saisi kuulla muiden kehut!  Ja niin se vain suoritti haasteet mutta tuloksena ei ollutkaan onni vaan ontto olo.  Jotain puuttui.  Se lopulta uskaltautui kysymään mikä oli juoksun tarkoitus.  Muut nauroivat kysymykselle.  ”Miten niin tarkoitus? Näinhän on aina tehty!”, -ne vastasivat.”  Ja sitäpaitsi jos juokset oikein ahkerasti voit saada ihmisiltä herkkuja”.

Hamsteri huokaisi syvään ja jatkoi pyörällä juoksua tuijottaen edessä olevaa tyhjää seinää. Päivästä toiseen se tuijotti seinää ja juoksi koska ei tahtonut tuottaa muille pettymystä. Millainen hamsteri nyt ei tahtoisi juosta pyörässä?  Se juoksi ja juoksi pääsemättä mihinkään. Lopulta monien onnettomien  kuukausien kuluttua se päätti että nyt riitti!  Muiden vipeltäessä pyörällä se astui alas ja hengitti syvään.  Hengityksen mukana ontto olo kaikkosi.  Ensimmäistä kertaa se huomasi häkin ja sen kalterit.  Se huomasi maailman häkin ulkopuolella ja näki vihreän ruohikon ja auringon paisteen. Se päätti että ulos oli päästävä. ”Miksi kuluttaisin kaikki aikani ja energiani juoksemaan paikallani kun voisin päästä niin pitkälle?  Päästä sinne minne tahdon kulkea.”  Näin hamsteri mietti ja rupesi työskentelemään vapautensa puolesta.  Se pani merkille ajat kun häkin ovet avautuivat ja suunnitteli pakoaan.  Muut hamsterit kummaksuivat sen käytöstä ja pilkkasivat.  ”Eihän se edes jaksa juosta!”  Ne ilkkuivat ja ihmettelivät keskenään hamsterin muutosta.  Mutta hamsteri ei enää välittänyt muiden puheista vaan nautti vapaudesta.  Vaikka se vielä ei ollut fyysisesti vapaa sen mieli kirmasi jo pihanurmikolla.

Ja eräs kaunis päivä hamsterin kärsivällisyys palkittiin ja omistajien siivotessa häkkiä se pääsi livahtamaan ulos ja ampaisi avoimesta ulko-ovesta vapauteen.  Siellä se sai tuntea ensimmäistä kertaa auringon säteet turkillaan ja ruohonkorret tassujen alla.  Se hymyili onnellisena tallustaessaan pellonreunaa ja törmäsi kahteen peltohiireen.  Ne kirmasivat kasvustossa ja pysähtyivät välillä nakertamaan siemeniä joita maasta löysivät.  Ne tervehtivät iloisena hamsteria ja kysyivät mistä päin hän oli tullut.  Hamsteri kertoi koko tarinansa ja peltohiiret katsahtivat kummastuneina toisiinsa.  ”Miksi joku haluaisi juosta paikallaan ankeassa häkissä vain juuston takia?  Meillä ei juustoa ole mutta siemeniä kylläkin ja ne on meille aivan tarpeeksi!  Tulehan meidän mukaan sillä paraskaan juusto ei vastaa vapauden tuomaa onnea!”  -sanoivat peltohiiret,  ja niin kolmikko pinkaisi iloisesti vehreään kasvustoon.

Tällaisia ajatuksia tänään.  Ja nyt hamsterien on aika heittää kynät syrjään ja pinkaista lenkille… lenkkimaastojen vehreä kasvusto kutsuu!