Otsikko ei onneksi viittaa omaan tilanteeseeni vaan asia tuli mieleen koska eräs ystäväni kärsii parhaillaan tästä kivuliaasta ja turhauttavasta vaivasta.  Monet juoksijat kärsivät jossain vaiheessa penikkataudista tai muista käsittämättömistä jalkakivuista.  Itse olen välttynyt penikkataudilta mutta juoksu uran aikana on ollut jos jonkinmoista jalkavaivaa.  Joskus syynä vaivoihin on liiallinen rasitus ja vähäinen lepo, joskus taas syynä on yksinkertaisesti huono tuuri. Olen näiden jälkimmäisten mestari sillä minulla vaikuttaa olevan välillä aivan käsittämättömän huono tuuri.  Nyrjähtäneitä nilkkoja, itsensä potkaisemista(?!), ja auton alle jääntiä… kaikki on koettu.  Näistä kokemuksista olen kuitenkin oppinut toimivimmat tavat minimoida tuho ja saada vammat paranemaan nopeammin.

Paras keino on pysäyttää vamman paheneminen alkuunsa heti pientenkin kipujen ilmaannuttua.  Joskus on vaikea arvioida mikä kipu on syytä ottaa vakavasti ja minkä läpi voi juosta.  Tässä kuitenkin kokemus auttaa ja vuosien kertyessä oppii kuuntelemaan kehoaan paremmin ja havaitsemaan kun jokin ei ole normaalia.  Tässä vaiheessa vammojen paheneminen on helppo estää yksinkertaisesti olemalla juoksematta päivään tai pariin.  Niin vaikeaa kuin se onkin niin yleensä parin päivän uhraus saattaa pelastaa viikkojen mittaiselta levolta myöhemmin.  Näinä päivinä voi vammasta riippuen tehdä jotain vähemmän jalkoja rasittavaa treeniä kuten uintia, pyöräilyä, soutulaitetta, vesijuoksua jne.  Juoksutaukoa kannattaa pitää niin kauan että kipu on lähes kokonaan poissa.  Tässä jälleen täytyy käyttää omaa harkintakykyä arvioidessa kivun määrää mutta vähintäänkään sen ei pitäisi tuntua ”normaalissa arjessa” ennenkuin lenkkeilyn voi aloittaa.

Jos taas jääräpäisesti tahdot jatkaa treeniä kivun läpi (en suosittele!) niin kipua voi yrittää lieventää kompressiosukilla lenkkien aikana ja sen jälkeen. Omasta mielestäni parhaat ja toimivimmat kompressiosukat ovat ProCompression merkkisiä ja niitä olen käyttänyt joka maratonilla.  Kompressiosukat auttavat vähentämään tärähtelyä ja tukevat lihaksia usein vähentäen kivun tunnetta.  Ne myös tehostavat verenkiertoa mikä voi auttaa nopeampaa paranemista.  Parasta tietysti olisi käyttää kompressiosukkia ennaltaehkäisevästi. Lenkin jälkeen on myös hyvä laittaa jäitä kipeälle paikalle (15-20min, ei suoraan iholle).  Tämä vähentää turvotusta ja inflammaatiota.  Vapaa-ajalla kannattaa myös välttää ylimääräistä kävelyä tai muuta jalan rasitusta.

En myöskään itse suosittelisi käyttämään tulehduskipulääkkeitä.  Useinkaan nämä eivät oikeasti paranna kipujen aiheuttajaa vaan pelkästään turruttavat kivun.  Tämä voi johtaa siihen että jalkaa rasitetaan liikaa koska kipua ei enää tunnu ja sen jälkeen tilanne vain pahenee. Mielestäni parempi keino (jonka toimivuudesta voi kiistellä) on inflammaatiota vähentävien ruokien ja mausteiden käyttö.  Kurkuma on mauste johon tartun ensimmäisenä minkäänlaisten kipujen alettua.  Vihreät vihannekset ovat myös loistavia vähentämään tulehdusta ja antamaan ravinteita vammojen korjaamiseksi.

Tiivistettynä siis ykkösvinkkini jalkakipuihin on lepo!  Tuo kirosana juoksijoille mutta oikeasti se usein tuo tuloksia huomattavasti nopeammin kuin puolitehoinen treenaaminen kipeällä jalalla joka vain pitkittää vaivaa.  Lyhyt lepo ja sitten pääseekin taas nopeammin treenien pariin ja hankkimaan sitä kisakuntoa!  Nyt kesää kohti mentäessä alkaakin olla enemmän mahdollisuuksia kilpailuihin kuin talvella ja itse ainakin odotan innolla seuraavia kisoja.  Jos et itse vielä ole ilmoittautunut mihinkään tai kisakalenterista löytyy tilaa niin suosittelen tsekkaamaan Aurajoen Yöjuoksun 25.4. ! Sain kuulla vähän aikaa sitten tästä jännästä kympin kisasta jonka startti on myös osuvasti kymmeneltä illalla  Siitä tulee ainakin itselleni myöhäisin startti ikinä ja vaikka en todellakaan ole iltaihmisiä niin uskon että se on kokemuksena ihan huikea!

Pitäkää siis kaikki koipenne kunnossa ja toivottavasti nähdään starttiviivalla!

Hei taas!  Pahoittelut että kisaraportin päivittäminen venyi näin pahasti!  Koulussa on ollut tosi kiireistä nyt viime aikoina ja tietysti on pitänyt sitten ehtiä vielä juostakin, joten jostain täytyi karsia.  Mutta kuten otsikosta joku viisas saattaa arvata niin kisa ei mennyt ihan putkeen. Kaiken kaikkiaan se oli elämäni surkein kisa ja lähes kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen:)  Yksi ehkä tunnetuimmista nyrkkisäännöistä kisaan valmistautumisessa on että älä missään nimessä muuta ruokavaliota ennen kilpailua.  Osaan kyllä hyvin näin neuvoa  muita mutta sitten tyhmänä itse rupesin syömään (suuria määriä) mangoa ensimmäistä kertaa elämässäni noin viikkoa ennen kisaa.  Ensin en huomannut mitään suurta eroa olotilassa mutta muutaman päivän jälkeen ruoansulatus alkoi hidastua ja tuntui että maha oli jotenkin menossa ”tukkoon”.  Ajattelin tämän johtuvan stressistä kun viikolla ennen kisaa oli kokeita ja esitelmiä enkö osannut yhdistää sitä mangoon.  Kuinka hedelmä nyt voisi aiheuttaa tällaisia oireita? Sitten yhtäkkiä huuliini rupesi ilmestymään hirveitä vesirakkuloita ja loppuviikkoa kohden maha oli aivan jumissa,  olo älyttömän turvonnut  ja kroppa keräsi nestettä samalla tavoin kuin ennen viljoista luopumistani.  Lihaksia ja niveliä kolotti nesteen aiheuttamasta paineesta ja perjantaina Haagiin suunnatessani tiesin jo ettei tästä hyvää seuraisi.  Siinä vaiheessa tajusin sitten mangojen olleen kaiken takana mutta oli jo liian myöhäistä.  Yritin pitää mielialan korkealla ennen kisaa mutta tiesin että kortit olivat minua vastaan.  Vuosien kokemuksesta turvotuksen kanssa treenaamisesta tiesin että vauhtini hidastuvat tuolloin ihan älyttömästi ja lihas ja nivelkivut tekevät juoksusta yhtä tuskaa.  Lenkki päivää ennen kisaa oli yksi tuskanmarssi.

Kisa-aamuna pohdin mitä kannattaisi tehdä. Jättääkö kisa väliin?  Juostako se vaan treeninä läpi?  Tämä ei kuitenkaan ole omaa ”tyyliäni”.  Jos kilpailuun mennään niin sitten mennään täysillä.  Mitä ikinä se tarkoittaakin sinä päivänä.  Päätin siis aamulla että lähden kisassa ennätysvauhtia tavoittelemaan kuin mikään ei olisi pielessä.  Go big or go home! Am I right?

Loppujenlopuksi tämä päätös saattoi olla huono koska se johti elämäni kanttaukseen, haha. Mutta no regrets!  Juoksin ekan kympin muutamia sekunteja enkastani ja 15km meni vielä tosi hyvään aikaan mutta sitten katastrofi iski.  Alusta lähtien juoksu oli tuskaa kun tuntui kuin olisin ollut kuudennella kuulla raskaana ja jalat olivat turvonneet niin pahasti että reidet hankasivat kuin hiekkapaperilla koko matkan.  Onnistuin kuitenkin pitämään vauhtia yllä kunnes yhtäkkiä 15km jälkeen jalat tuntuivat aivan tyhjiltä.  En ole koskaan edes maratonilla törmännyt siihen kuuluisaan ”seinään” mutta nyt löysin sen Haagin puolikkaalta.  Olin ollut niin turvonnut ja koska mahani oli aivan jumissa en ollut saanut syötyä normaalisti päivinä ennen kisaa.  Tämä sitten kostautui totaalisena energian loppumisena.  Viimeiset 5-6km laahustin maaliin ja jouduin pysähtymään ja kävelemään 10+ kertaa näiden kilometrien aikana.  Ikinä en ole kävellyt kisassa mutta tulipahan sekin nyt koettua.  Täytyy sanoa kyllä että kannustus oli mahtava reitillä ja ilman niitä ihania ihmisiä en tiedä olisinko pystynyt hoipertelemaan maaliin asti.  Kun pysähdyin paikalleni ajatellen että särkevät ja turvonneet jalkani eivät pysty kannattelemaan minua enää hetkeäkään ryhtyivät katsojat huutamaan kannustuksia.   Niiden antamilla voimilla kun hölkkäsin eteenpäin puhkesivat kaikki raikuviin aplodeihin.  Ihan mahtavaa vaikka näytin varmasi aika säälittävältä tapaukselta:)  Maaliviivan taisin ylittää lopulta joskus vähän 84 minuutin jälkeen.  Nolotti aika perhanasti sillä usein juoksen pitkät lenkitkin nopeampaa.  Silti kisasta jäi hyvä fiilis ja jo maalissa nauratti koko tilanne.  Tämän jälkeen tiedän selviytyväni mistä tahansa!

Nyt parannellaan jalkoja ja suunnataan kohti seuraavaa kisaa!  Toivottavasti paremmalla onnella ja lienee turhaa sanoa että mangot ovat nyt ikuisesti mustalla listalla.  Lakattuani syömästä niitä lähti turvotus muutamassa päivässä ja maha rupesi jälleen toimimaan. Mysteerisesti ilmaantuneet vesirakkulat katosivat myös heti.  Noh, nytpä ainakin tiedän mitä EI tehdä ennen seuraavaa kisaa!

Mukavaa viikkoa kaikille ja nauttikaa tästä ihanasta VALOSTA!  Ehkäpä se kevät sieltä tulee:)

Pitääkö kuntosalilla pidättäytyä hyvissä tavoissa ja kohteliaassa käytöksessä vai päteekö siellä villin lännen säännöt? Itse olen sitä mieltä että kohteliaisuus ja ystävällisyys ovat tapoja joista pitäisi aina vaalia tilanteesta riippumatta. Ja myönnän toki että en ole täydellinen ja joissain tilanteissa on vaikea muistaa hyvät tavat. En silti kyllä keksi mitään tapausta joissa ystävällisyys pahentaisi tilannetta. Näyttää kuitenkin siltä että yllättävän moni uskoo edellä mainittujen villin lännen sääntöjen pätevän salilla. Astutaan sisään asenteella ”tämä sali on liian pieni meille kahdelle” ja joka saluunasta (tai siis juoksumatolta) etsitään sopivaa vastusta kaksintaisteluun. En tiedä johtuuko se siitä että usein salille mennään raskaan työ tai koulupäivän jälkeen purkamaan stressiä vai että kehossa jylläävä adrenaliini saa ihmiset havittelemaan salin kuninkuutta. Joka tapauksessa olen itse viime kuukausina tullut haastetuksi muutamaan mittelöön, varmastikin dominoivan ja uhkaavan ulkonäköni vuoksi

Erään kauniin kerran olin juoksemassa treeniä matolla jolla sai juosta vain 20 minuuttia kerrallaan. Siitä huolimatta että pidän sääntöä erittäin typeränä olen kuitenkin sen verran sääntöjen noudattaja etten siitä lähtisi kiistelemään jos matolle on jonoa. 18 minuuttia juostuani tuli maton eteen räyhäämään eräs nainen. Hyvin vihaisena hän tökki ja osoitti sormellaan 20 minuutin aikarajan määräävää kylttiä ja ärtyneenä selitti minulle jotain minkä onneksi korvissani olevat kuulokkeet vaimensivat. Niin tyynesti kuin pystyin, huomautin naiselle että minulla oli vielä minuutti aikaa juoksumaton kellotaulussa ja jatkoin juoksuani. Tässä vaiheessa nainen lähti vihaisesti mulkoillen pystypunnerrus laitteeseen mattojen vieressä. 20 minuutin kohdalla sammutin maton ja astuin pois. Nainen mulkoili päälle ja istui uhmaavan näköisenä punnerruslaitteessa. Jonkin ajan kuluttua naisen tekemättä elettäkään mattoa kohti kysyin halusiko hän vielä juosta matolla. En saanut vastausta joten sanoin jatkavani treeniä jos ketään muuta ei ollut tulossa matolle. Tässä vaiheessa nainen pinkaisi ylös penkistä ja kiilasi matolle. Tehden siinä varmasti loistavan treenin joka koostui kymmenen minuutin kävelystä puhelinta välillä näpräten.  Onneksi pääsin toiselle matolle juoksemaan treenini loppuun. Olisi ehkä pitänyt kiittää naista sillä päälle hiipinyt ärsytys johti erittäin vauhdikkaaseen juoksuun. Ärsytys toimi hyvin polttoaineen tavoin ja juoksun loputtua oli kaikki ärtymyskin jo haihtunut. Juoksu parantaa minkä tahansa ongelman!

Lopetin siis treenin hyvillä mielin ja kävin pukuhuoneissa vaihtamassa vaatteet. Ennen lähtöä meinasin käydä vielä nopeasti vessassa mutta huomasin vessapaperin olevan loppu. Suunnatessani ovea kohti huomasin aikaisemmin salilla ärhennelleen naisen olevan menossa vessaan. Sekunnin murto-osan emmittyäni huikkasin hänen peräänsä ja hän kääntyi minua kohti. Näin heti ilmeestä että hän oli valmistautunut riitaan jota ilmeisesti odotti minun haastavan. Kerroin että vessasta puuttui paperi ja ilme naisella oli korvaamaton. Ärtymys vaihtui täydeksi hämmästykseksi ja sitten punan saattelemana nolostukseksi. Vähän aikaa suuta äänettömästi auottuaan kuului edelleen hämmästynyt ”kiitos”.

Täytyy sanoa että olen erittäin onnellinen että päätin vastata ystävällisyydellä töykeyteen riidan haastamisen sijaan. Tuli itselleni paljon parempi mieli ja luulen että tuli myös hänelle. Toivon jopa että hän ehkä muistaa tapauksen joskus muulloin elämässään ja toimii sen mukaan. Kuten sanottu, koskaan ei ystävällisyys pahenna tilannetta vaan usein sillä voi välttää monet ongelmat. Yritän muistaa tämän tapauksen itsekin tulevaisuudessa niin etten sortuisi riitelemään turhasta.

Hyviä treenejä ja paljon ystävällisyyttä viikkoon!

Vau kun aika menee nopeasti! Nyt on kohta jo maaliskuu ja tajusin juuri että olen treenannut jo kaksi kuukautta pelkästään juoksumatolla. Ei yhtäkään lenkkiä pihalla ja ennen kotimaan juoksumattotreenejä vietin kolme viikkoa juoksutauossa satutettuani jalkani. Eli pitkä aika on kulunut siitä kun lenkkarin pohjat viimeksi pääsivät koskettamaan asfalttia. Taitaa olla pisin aika yhtäjaksoista juoksumattotreeniä mitä olen ikinä tehnyt. Joskus on San Diegon kuumissa kesäkeleissä tullut juostua ilmastoidulla salilla matolla mutta pääosa treeneistäni on aina ennen tehty ulkona. Onkin aika jännää nähdä miten nämä treenit vaikuttavat kisatuloksiin. Varsinkin kun puhutaan maratonin tai puolimaratonin mittaisista kisoista joissa jalat saavat aika paljon iskutusta kovalla alustalla. Juoksumattohan on aika paljon pehmeämpi alusta kuin maantie joten saapa nähdä kestävätkö jalat sitten alustan vaihdon. Parin viikon päästä olisi tarkoitus käydä testaamassa puolimaratonilla mikä on kunto tällä hetkellä. Vähän inhottavaan saumaan tuli nyt viime viikolla pientä flunssan poikasta mutta onneksi se meni vitamiini (lue: hedelmä) tankkauksella muutamassa päivässä ohi. Vähän on pientä tukkoisuutta vielä hengitysteissä (kuulostan välillä Darth Vaderilta syvään hengittäessä) mutta eiköhän se katoa ennen kisaa. Joka tapauksessa on mukava päästä pienelle viikonlopun juoksulomalle opiskelujen lomassa!

Olen monesti miettinyt onko juoksumatolla ja ulkona treenaamisen välillä eroja kehityksen suhteen. Ennen inhosin juoksumattoa ja aika tuntui aina pysähtyvän paikoilleen. Maton moottorin mekaaninen ääni ja jalkojen turruttavan rytmikäs töminä tekivät kokemuksesta entistä ahdistavampaa. Mutta kaikki muuttui sen viime kevään pyöräonnettomuuden jälkeen. Jouduttuani pitämään puoli vuotta taukoa juoksusta rupesin arvostamaan sitä ihan uudella tavalla. Jopa juoksumatolla juoksusta tuli ihanaa koska sain sentään juosta! Maton moottorin ääni muuttui turvalliseksi surinaksi ja jalkojen töminä tahditti sydämen tykytystä. En keskittynytkään enää aikaan vaan annoin ajatusteni vaeltaa valtoimenaan niin kuin ne poluilla juostessa luonnostaan tekevät.

Nykyään juoksumatto treenit voivat olla hyvinkin erilaisia mielialan mukaan. Meditatiivisia kuunnellen juoksumaton tasaista hyrinää. Riemukkaan energisiä hyvän muusikin tahdissa. Mieltä avartavia ja ajatusta herättäviä pohdintoja hyvää podcastia kuunnellen. Juoksumatto itsessään taipuu moneksi eri reitiksi valinnan mukaan. Voit juosta juuri sinne minne haluat liikkumatta oikeasti paikoiltaan.

Voiko juoksumatolla siis treenata yhtä tehokkaasti kuin ulkona? Uskon että kyllä. Kehittyäkseen pitkällä tähtäimellä tarvitaan juoksusta nautintoa. Jos osaat nauttia matolla juoksemisesta niin uskon että treeni puree yhtälailla kuin lenkkipoluilla.

Mitäs mieltä te olette juoksumatoista? Ystävä vai vihollinen?