Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan huonoista niin saadaan ne pois alta. En päässyt maaliin eilen maratonilla. 17km juoksin ja sitten jouduin keskeyttämään. Hyvä uutinen on kuitenkin se että keskeytys ei johtunut jalasta tai mistään muusta vammasta joten olen täysissä voimissa ja valmiina kovaan treeniin! Keskeytys tapahtui koska mahani irtisanoi itsensä täysin. Jo neljä viikkoa olen tapellut vatsaongelmien kanssa ja luulin sen olevan jollain tavalla mahatautini seurausta kunnes tajusin että oikeastaan oireilut alkoivat jo vähän ennen sitä ja ovat jatkuneet nyt pari viikkoa sen jälkeenikin. Toisin sanoen siis maha on ollut enemmän tai vähemmän kuralla viimeisen kuukauden ja se on vaikuttanut juoksuun aika paljon. Vaikea pitää nestetasapainoa yllä ja maratonille lähtiessäkin oli sellainen olo että neste ei vaan imeydy niin kuin kuuluisi vaan jää vellomaan mahaan tai kerääntyy kivuliaasti turvotuksena jalkoihin ja mahaan. Viiden kilometrin kohdalla mahassani oli jo meneillään toinen maailmansota mikä oli todella turhauttavaa sillä jalkani tuntuivat pitkästä aikaa todella hyviltä. Siksi sinnittelinkin vielä seuraavat kaksitoista kilometriä mahan muuttuessa aina vaan kivuliaammaksi ja äänekkäämmäksi kunnes jouduin tekemään äkkipysäyksen ja pinkomaan pusikkoon välttääkseni täys-katastrofin. Itku taisi tirahtaa siinä pusikossa kun jouduin hylkäämään sen hetken kolmospaikkani. Neljäs naisjuoksija tuli vasta muutamia minuutteja myöhemmin ja metsiköstä katselin kun hän viiletti ohitse. Siitä mut sitten kuskattiin takaisin lähtö alueelle jossa vietin lopun ajasta vessassa ja nurmikolla maaten. Tokenin siihen mennessä kun miehet kaarsivat kentälle maalisuoralle ja hurrasin Turun Urheiluliiton Matti Rauman ja Jukka Keron hienoille hopea ja pronssi suorituksille.

Vaikka päivä ei todellakaan mennyt niin kuin olin toivonut oli kokemus silti kaiken kaikkiaan positiivinen. Sain takaisin luottoa jalkoihin ja uskon että jo muutaman kuukauden laatu treeneillä pääsen takaisin todella hyvään kuntoon. Jos mahani olisi ollut menossa mukana niin uskon että ihan ok aika olisi tullut eilenkin. Ei ennätystä mutta silti ihan hyvä aika. Oli myös mukava tutustua moneen juoksija kollegaan. Aivan mahtavia tyyppejä!

Toinen positiivinen asia on se että uskon löytäneeni syyn mahan oireiluihin ja turvotukseen. Siitä lisää kunhan teen ensin pientä ihmiskoetta itselläni. Raportoin sitten osuiko hypoteesi oikeaan:)

Tälläinen juoksu siis tällä kertaa. Aina ei mene asiat putkeen mutta tulipahan hirveä kisahinku nyt kun sain vähän maistiaista! Ja ei kaduta yhtään että lähdin yrittämään. Monella muullakin meni juoksu plörinäksi eilen vaikka takana oli pitkä ja tunnollinen valmistautuminen. Maraton on kisa jonka aikana ei koskaan tiedä mitä voi sattua. Joskus kaikki palaset loksahtavat paikalleen ja treenin tulos näkyy juoksussa ja toisinaan palat menevätkin hukkaan. Silloin ”täydellinen” juoksu ei ole mahdollista. Joka tapauksessa kaikki tekevät parhaansa ja iloitsevat niiden puolesta joilla meni hyvin. Seuraavalla kerralla kun voikin roolit olla jo vaihtuneet.

Tästä innolla ja hyvillä mielin kohti kehittävää treenikautta! Ja voipi olla että käväisen myös jossain kisassa testaamassa jalkoja uudelleen:)