Tuntuuko joskus että olet maalannut itsesi nurkkaan? Lokeroinut itsesi ja oman identiteettisi niin että olet jumissa? Monesti ei edes huomata että ollaan jouduttu siihen tiettyyn lokeroon ja jos huomataankin niin silloinkaan ei tehdä muutosta. Miksi?
Yleensä syynä on pelko ja turvallisuuden tunne siellä tutussa nurkassa. Muutos on aina haastavaa mutta etenkin silloin jos se koskee omaa identiteettiä, sitä miten itse näkee itsensä ja miten toiset näkevät sinut. Jos olet tottunut olemaan kaveriporukassa se hiljainen ja ujo tyyppi voi olla todella vaikeaa murtautua ulos siitä muotista. Päätät että tahdot muutosta mutta se voi tuntua liian vaikealta kun kaikki odottavat sinun toimivan vanhan mallin mukaan. Ehkä myös uskottelet itsellesi että olet vaan kertakaikkiaan ujo ja hiljainen vaikka sisimmässäsi haluaisitkin saada äänesi kuuluviin. Ehkä ennen tosiaan olit ujo ja hiljainen mutta nykyään olet saanut lisää rohkeutta ja tahdot jakaa mielipiteitäsi. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki tällaisesta ”lokeroitumisesta” mutta pointtina on että ihmiset muuttuu ja kehittyy. Siinä on tämän elämän ihanuus ja idea. Meidän on tarkoitus muuttua sitä mukaa kun opimme ja koemme uutta. Saamme lisää tietoa joka muuttaa ajatusmaailmaamme. Koemme asioita jotka muokkaavat kehitystämme. Innostumme uusista asioista, uusista haasteista.
Olen alitajuntaisesti painiskellut asian kanssa jo tovin. Uskaltaako jättää tuttu ja turvallinen? Ottaako riski ettei muutos tuokaan parempaa? Olen itse lopulta päättänyt etten anna pelon ja epäilyksen enää määrätä askeleitani. Sen sijaan suuntaan sinne minne sydämeni käskee. Tai ehkä maha (”listen to your gut”) 
Olen tullut siihen tulokseen että on parempi kulkea kohti jotain kuin juosta karkuun. Pahin taistelu on yleensä korvien välissä. Sen takia kannattaa olla varovainen minkä varaan identiteettinsä rakentaa. Voi olla vaikeaa päästä irti jostain mikä on ollut osana sinua pitkän aikaa, koska ”mitähän kaikki muutkin nyt ajattelee”? No totuus on, että tuskinpa ne edes paljoa huomaa ja jokatapauksessa tärkeintä on oma tyytyväisyys. Elämää ei voi elää toisten toiveiden mukaan. Jos siis olet kirjanpitäjä mutta joka päivä toivoisit että olisitkin palomies niin mitä vielä odotat? Täydellistä aikaa muutoksen tekoon ei koskaan tule ja riskinä on aina että kaikki ei menekään niin kuin oli toivottu. Silti uskon että omia haaveita ja kiinnostuksen kohteita kohti kulkeminen on aina parempi kuin ikuinen tyytymättömyys.
” Never regret anything because at one time it was exactly what you wanted”
Rauhaisaa ja onnellista joulua kaikille ja paljon rohkeutta uuteen vuoteen!
10 Responses
Ida
Hyvä kirjoitus, täytyy pitää mielessä!
By the way tänään kisattiin EM maastot, koska sinut nähdään mukana?
Linda
Tsemppiä muutokseen!
Elisa Karhu
Kiitos!
Ärsyttää
Pisti hieman ärsyttämään, kun tiedät varmaan kestävyysjuoksija Alisan, niin hänen instagramissa (tällä hetkellä) uusimmassa kuvassaan on joku juoma ja siinä käytetty vegaani hashtageja. Siihen kuvaan joku oli kommentoinut: ”Nyt loppu tollanen. Ei vegaanit jaksa treenata.”
Elisa Karhu
Hmm no minusta tuollaiset kommentit kertovat enemmän kirjoittajan omasta ahdasmielisyydestä. Vegaaneja huippu- ja ammattiurheilijoita löytyy melkeinpä joka lajista joten moiset puheet osoittavat vain kirjoittajan tietämättömyyden ja ennakkoluulon. Ei kannata välittää vihaajien puheista vaan tehdä miten itse parhaalta tuntuu!
Minna
Hei! Ihan omalla nimellä kommentoin Alisalle. Ja tiedän toki, että on olemassa huippu-urheilijoita, jotka ovat vegaaneja. Esimerkiksi Elisa toteuttaa ruokavaliota, josta on hankkinut paljon tietoa ja opiskellutkin alaa, mutta Alisan kaltaiset nuoret tytöt tarvitsevat kehittyäkseen tarpeeksi energiaa ja paljon apua oman ruokavalion suunnittelussa. Heille äkillinen päätös alkaa vegaaniksi ei ole oikea ratkaisu. Mua ärsyttää ennemmin nimimerkin takaa huutelevat anonyymit.. Enkä tosiaan vihaa ketään. Kukin syökää, mitä itse haluaa! Terveisiä vain Elisalle! Missä kisaat seuraavan kerran?
Elisa Karhu
Kiitos, juuri niin! Vegaaniruokavalio kuten mikä tahansa tavoitteita tukeva ruokavalio on mietittävä tarkkaan ja korostettava omien tarpeiden mukaiseksi. En suosittelisi muille yhtä suppeaa ruokavaliota (sillä siis tarkoitan viljatonta ja hyvin vähän pähkinöitä/siemeniä yms sisältävää) jollaista noudatin aikaisemmin vatsaoireideni takia. Nyt kun vatsani kunto on parantunut olen viimeisen kolmen kuukauden aika lisännyt runsaasti rasvoja siemeniin ja pähkinöiden muodossa sekä myös gluteenittomia viljoja ja enemmän palkokasveja yms. Kaiken kaikkiaan olen siis monipuolistanut huomattavasti oireideni kadotessa ja nyt vatsa on kestänyt näitä ruokia hyvin. Uskon että monipuolisella vegaanilla ruokavaliolla on helpompi pitää huolta ravinteiden saannista. Terveisiä myös sinulle Minna! En tiedä vielä seuraavista kisoista. Olen keskittynyt enemmän voimatreeniin viime aikoina joten saa nähdä miten asiat kehittyy
Sofia
Odoteltu on jo kauan uutta postausta!!
utelias
hei elisa!
sinusta ei ole kuulunut vähään aikaan, tykästyin blogiisi puoli vuotta sitten ja nyt pohdin missä suuntaa menet tällä hetkellä? oletko palannut pysyvästi jenkkeihin vai oletko lomalla vain? tsemppii juoksuun
Elisa Karhu
Hei! Kiitos paljon ja anteeksi tämä äkillinen hiljaisuus! Minun oli saatava gradu kirjoitettua joten pyhitin viimeiset kolme kuukautta sen työstämiseen jonka vuoksi en ehtinyt päivittää blogia. Olen muuttamassa takaisin jenkkeihin opintojeni päätyttyä