Minulta kyseltiin edellisen postauksen kommenteissa millainen on normaali päiväni. Elikkä tämänhetkinen normipäivä tulee nyt postauksena! Arkeni eroaa täällä USAssa siitä mitä se on Suomessa sillä nyt olen töissä kun taas Suomessa opiskelen. Anyway, tässä tämän hetken normipäivä.

Herään ja katsahdan kelloa noustessani: 5:41. Herätys on asetettu 5:45 mutta jostain syystä sisäinen kelloni herättää aina ennen herätyskelloa. Kampaan naamani ja syön banaanin ruokkiessani perheen koirat. Lenkkarit jalkaan ja kännykästä juoksusoittolista soimaan. Sitten ei muuta kuin ulos ja lenkille! ( jos tuuri on käynyt niin olen saanut värvättyä juoksuseuraa ja silloin hurautan autolla läheiselle trailille) Ekat kilsat tuntuu tuskalta kun kroppa ei vielä ole herännyt ja paahdan ylämäkeen. Onneksi pian jalat kevenee ja sitten voikin nauttia juoksusta. Ja ympäristöstä. Tästä päivästä. Ja elämästä.  Juostessa sitä todella tuntee elävänsä ja tuntuu että kaikella on tarkoitus. Tarkoitus olla ja ihmetellä. Nauttia elämästä ja myös haastaa itsensä. Jättää positiivisuutta ja hyvää energiaa jälkeensä. Ei sen kummempaa.

Noin viidenkymmenen minuutin jälkeen juoksumeditaatio on ohi ja ampaisen suihkuun. Työvaatteet päälle ja syömään aamupalaa ja tekemään eväitä: perunaa, banaanismoothieta, mansikoita ja mitälie muuta tuoretta ja herkullista kaapeista löytyy. Yhdeksän maissa lähden töihin ja istun ruuhkassa kymmeneen asti.

Töissä lasken ja kasvatan soluja. Kerään talteen Plasmideja ja lasken vasta-aineita. Ja muuta sellaista kivaa. Lounastauon nautin ulkona auringonpaisteessa ja ja puoli kuudelta pääsen lähtemään kotiin. Sitten vielä noin tunti ruuhkassa istumista. Ja vihdoin kotona!

Ensimmäisenä keittiöön ruokaa laittamaan. (Lue: heittämään asioita mikroon tai vetämään ne suoraan jääkaapista) Papukaija huutaa jos ei se saa jotain hyvää joten vien pähkinää ja hedelmiä lahjukseksi. Syön ja leikin kännykällä ja vaihdan kuulumisia perheen kanssa. Alkaa haukotuttaa ja katson kelloa: oho, se onkin vasta 8:40. Vielä ei kai kehtaa nukkua. Roikun hereillä vielä puolisen tuntia ja sitten lähden iltatoimille ja nukkumaan. Asetan taas herätyksen soimaan vaikka tiedän herääväni ilman sitä.

Sellainen normipäivä. Haha, ei ehkä kaikista jännittävin mutta mun  mielestä ihan hyvä

Hei taas! Elossa ollaan:) Matkasin Tukholman reissun jälkeen suoraan USA:n kesäksi ja aloitin työt heti seuraavana päivänä joten en ole ehtinyt tulla kirjoittelemaan kuulumisia ennen tätä. Tukholman mara ei mennyt ihan putkeen. Matkustimme maratonia edeltävänä päivänä ja lentokentällä nostaessani jättikokoista laukkuani onnistuin satuttamaan selkäni. Maraton päivä sitten olikin kylmä, tuulinen, ja sateinen ja tämä kombinaatio veti selän ihan kramppiin juostessa. Sinnittelin 30km asti mutta siinä vaiheessa selkään alkoi sattua niin kovin ettei hetkeen pystynyt edes kävellä. Harmittaa koska luulen että lämpimämmällä kelillä selkä tuskin olisi kipeytynyt yhtä pahasti. Mutta turha menneitä on surkutella! Nyt olen onnellisena Kalifornian lämmössä ja perheeni parissa. Uusia kisoja tulee ja menee eikä yksi niistä maailmaani kaada.

Mutta asiasta kukkaruukkuun, minulta on pyydetty muutamaan otteeseen ruokapäiväkirjaa joten tässä kolmen esimerkkipäivän syömiset.

Päivä 1

4 banaania

2 Romaine salaattia (kerää)

250g mansikoita

1 kg parsakaalia

1kg mustikoita

1 iso omena

500g viinirypäleitä

1200g myskikurpitsaa

490g kukkakaalia

2 perunaa

Päivä 2

450g marjoja

150g pinaattia

1 rkl chlorellaa

550g ruusukaalia

450g kukkakaalia

1kg bataattia

1800g myskikurpitsaa

500g viinirypäleitä

4 isoa sientä

Hapankaalia

1 kg kirsikkatomaattia

Päivä 3

5 banaania

500g mansikkaa

1.25kg mustikkaa

2 rkl pellavansiemeniä

1.25 kg parsakaalia

600g perunaa

2.5 Romaine salaatti kerää (päätä? Miksi niitä kutsutaan suomeksi?)

400g viinirypäleitä

1 iso omena

1 persikka

Jokaisena päivänä proteiinia tuli saatua ~90g mikä minun kokoiselleni on todella runsaasti. Myös rautaa ja kalsiumia tuli joka päivälle yli 200% suosituksesta. Kaloreita ~3000kcal per päivä ja liikuntaa näinä päivinä 45-50 min juoksu. (Näihin päiviin ei ole kirjattu jokaista pientä suupalaa jos esim. Nappasin porkkanan ohimennen tai kourallisen kumkvatteja tms.)

En ole ollut hirmu innokas postaamaan ruokapäiväkirjaa koska en ole ollut ihan varma reaktiosta tähän..ööh…hieman erikoisempaan listaan mutta tulin siihen tulokseen että tärkeintä on että itselläni on hyvä olo ja nautin ruuastani Minulle joka päivä on herkkupäivä ja bonuksena tulee hyvä olo ja rutkasti energiaa! Toivottavasti tästä oli apua niille jotka kyselivät postausta!

Onkos nyt tullut joulu kesän keskelle? Nimittäin niin ihana paketti putkahti postissa perille että epäilin jo erehtyneeni vuodenajasta Paketista paljastui lempimerkkini ProCompressionin kompressiosukkia! Nämä sukat on aivan parhaita ja on niin monta kertaa pelastanut jalkani turvotukselta matkustaessa, pitkinä koulupäivinä sekä maratonilla! Olen kokeillut vuosien varrella monia monia eri sukkamerkkejä mutta ProCompressioneissa on mielestäni ehdottomasti paras kompressio. Löysin kyseisen merkin muutamia vuosia sitten ja vanhimmat sukkani ovat edelleen kuin uusia. Ei venymisen tai löystymisen merkkejä toisin kuin muissa kokeilemissani malleissa. ProCompressioneissa on nimittäin medical grade ”graduated compression” teknologia joka johtaa parempaan verenkiertoon ja täten nopeuttaa palautumista ja poistaa turvotusta. Juoksun aikana ne taas tukevat ja vähentävät lihasten tärähtelyä joka vaikuttaa erittäin paljon etenkin pitemmillä matkoilla kuten maratonilla. Omat enkkani olen juossut kyseiset sukat jalassa ja huomennakin on tarkoitus vetää jalkaan uutuutta hehkuva pari!

Sitä ennen myös lentomatkalle aion ehdottomasti laittaa kompressiosukat sillä jalkani tuppaavat turpoamaan lentäessä aika pahasti ja kisa on jo heti huomenna. Voin valehtelematta sanoa että käytän näitä sukkia päivittäin. Joko juostessa tai sitten koulussa ihan ”normaalien vaatteiden” alla (siis silloin harvoin kun nyt normaaleja vaatteita käytän haha! Trikoot on vaan niin mukavat ).

ProCompression sukat on myös USAssa tehtyjä joka mielestäni näkyy laadussa. On myös mukava tukea pienempää yritystä kotikaupungistani San Diegosta ja tietää että sukkia ei ainakaan ole tuotettu missään Aasian perukoilla lapsityövoiman avuin. Myöskään ei haittaa että sukkia löytyy jos jonkinmoisissa väreissä ja kuoseissa! Niissä silmä lepää

Jos rupesit himoitsemaan paria kokeiluun niin voin onneksenne nyt ilmoittaa että niitä saa vihdoin myös Suomesta! Koska seison vahvasti merkin takana päätin tuoda sukkia tänne Suomeen. Tilaukset voi siis tästä lähtien tehdä osoitteeseen elisa@ karhusportscience.com

Hintaa sukille tulee 45€ (+5€ postimaksu) tai yli kahden parin tilauksissa ilmainen postitus.

Tällä hetkellä sukkavarastosta löytyy mustia, violetteja, pinkkejä, ja turkooseja oransseilla raidoilla.

Mukavaa kesää ja kepeitä lenkkejä!

Tämä tarina kertoo hamsterista, joka asui hamsterihäkissa lajitoveriensa kanssa, aivan kuten hamsterien oletetaankin tekevän.  Kun hamsteri oli vielä nuori se tykkäsi vain loikoilla ja touhuta omassa häkissään huomaamatta edes kaltereita.  Pian hamsterille tuotiin pyörä jossa se voisi juosta. Hamsteri oli tottunut juoksemaan valtoimenaan ja hämmentyi pyörästä.  Muut hamsterit painostivat hyppäämään pyörälle.  ”Ota meistä mallia!” ne huusivat.  Myös ihmiset paheksuivat pyörän käyttämättä jättöä joten lopulta hamsteri päätti kokeilla pyörää.  Se juoksi ja juoksi pienet tassut vipeltäen pyörässä ja kuunteli kehuja tovereiltaan.  Hetkeksi se ilahtui kehuista ja muiden tyytyväisyydestä mutta pian rupesi kummastelemaan miksi kaikki vain tahtoivat juosta pyörässä.  Eikö vapaana juoksu olisi hauskempaa?  Päivien ja viikkojen vieriessä se tuli yhä onnettomammaksi vaikka olikin yksi parhaista pyörässä juoksijoista.  Muut hamsterit asettivat sille tavoitteita: juokse 1000m. Juokse tunti putkeen—eikun kaksi.  Jos kerta pystyt juoksemaan kaksi tuntia niin yrittäppäs viisi!  Juokse vuorokauden ympäri!  Kyllähän nyt sen verran jaksat juosta!  Joka kerta se lähti tavoittelemaan muiden asettamaa haastetta ajatellen sitä onnea joka koittaisi kun saisi kuulla muiden kehut!  Ja niin se vain suoritti haasteet mutta tuloksena ei ollutkaan onni vaan ontto olo.  Jotain puuttui.  Se lopulta uskaltautui kysymään mikä oli juoksun tarkoitus.  Muut nauroivat kysymykselle.  ”Miten niin tarkoitus? Näinhän on aina tehty!”, -ne vastasivat.”  Ja sitäpaitsi jos juokset oikein ahkerasti voit saada ihmisiltä herkkuja”.

Hamsteri huokaisi syvään ja jatkoi pyörällä juoksua tuijottaen edessä olevaa tyhjää seinää. Päivästä toiseen se tuijotti seinää ja juoksi koska ei tahtonut tuottaa muille pettymystä. Millainen hamsteri nyt ei tahtoisi juosta pyörässä?  Se juoksi ja juoksi pääsemättä mihinkään. Lopulta monien onnettomien  kuukausien kuluttua se päätti että nyt riitti!  Muiden vipeltäessä pyörällä se astui alas ja hengitti syvään.  Hengityksen mukana ontto olo kaikkosi.  Ensimmäistä kertaa se huomasi häkin ja sen kalterit.  Se huomasi maailman häkin ulkopuolella ja näki vihreän ruohikon ja auringon paisteen. Se päätti että ulos oli päästävä. ”Miksi kuluttaisin kaikki aikani ja energiani juoksemaan paikallani kun voisin päästä niin pitkälle?  Päästä sinne minne tahdon kulkea.”  Näin hamsteri mietti ja rupesi työskentelemään vapautensa puolesta.  Se pani merkille ajat kun häkin ovet avautuivat ja suunnitteli pakoaan.  Muut hamsterit kummaksuivat sen käytöstä ja pilkkasivat.  ”Eihän se edes jaksa juosta!”  Ne ilkkuivat ja ihmettelivät keskenään hamsterin muutosta.  Mutta hamsteri ei enää välittänyt muiden puheista vaan nautti vapaudesta.  Vaikka se vielä ei ollut fyysisesti vapaa sen mieli kirmasi jo pihanurmikolla.

Ja eräs kaunis päivä hamsterin kärsivällisyys palkittiin ja omistajien siivotessa häkkiä se pääsi livahtamaan ulos ja ampaisi avoimesta ulko-ovesta vapauteen.  Siellä se sai tuntea ensimmäistä kertaa auringon säteet turkillaan ja ruohonkorret tassujen alla.  Se hymyili onnellisena tallustaessaan pellonreunaa ja törmäsi kahteen peltohiireen.  Ne kirmasivat kasvustossa ja pysähtyivät välillä nakertamaan siemeniä joita maasta löysivät.  Ne tervehtivät iloisena hamsteria ja kysyivät mistä päin hän oli tullut.  Hamsteri kertoi koko tarinansa ja peltohiiret katsahtivat kummastuneina toisiinsa.  ”Miksi joku haluaisi juosta paikallaan ankeassa häkissä vain juuston takia?  Meillä ei juustoa ole mutta siemeniä kylläkin ja ne on meille aivan tarpeeksi!  Tulehan meidän mukaan sillä paraskaan juusto ei vastaa vapauden tuomaa onnea!”  -sanoivat peltohiiret,  ja niin kolmikko pinkaisi iloisesti vehreään kasvustoon.

Tällaisia ajatuksia tänään.  Ja nyt hamsterien on aika heittää kynät syrjään ja pinkaista lenkille… lenkkimaastojen vehreä kasvusto kutsuu!

Hei! Täytyy sanoa että on se hyvä että juoksen nopeampaa kuin kirjoitan Anteeksi siis viivästynyt kisaraportti. Kisan jälkeen on ollut jos jonkinmoista tenttiä ja tekemistä on riittänyt tutkimuksen organisoinnissa (vielä kaivattaisiin muutamaa oireetonta osallistujaa syksyksi!).

SM puolimaratonilta lähti tällä kertaa mukaan hopeamitali, ja kiva näin. Se on minun ensimmäinen SM mitali miltään matkalta!  Aika oli 1:16:jotakin eli noin pari minuuttia enkasta mutta olin silti tyytyväinen tulokseen olosuhteisiin nähden.  Nimittäin kyllä se viisi päivää aikaisemmin juostu 28km kisa-vauhtia tuntui jaloissa.  Alku oli ok ja vedin meidän pikku ryhmää johon kuului muutamia miehiä ja Oona Kettunen aivan selässäni kiinni.  Sitten jossain puolivälin nurkilla joku mies löi kaasun pohjaan ja Oona lähti mukana.  Mieli olisi tehnyt lähteä itsekin perään mutta jalat sanoivat vastaan.  Huomasi kyllä että ihan tuoreilla jaloilla ei juoksenneltu ja sen sijaan että olisin kiihdyttänyt vauhtia tyydyinkin siihen että yritin ylläpitää sen hetkistä vauhtia.  Reitti oli tosi tasainen lukuun ottamatta pientä loivasti nousevaa tienpätkää joka kierroksella.  Tuulista sen sijaan oli senkin edestä ja kyllä välillä kävi mielessä että olisi se kiva jos miehetkin olisi välillä tulleet tuulensuojaksi peesaamisen sijaan  Mutta kunnialla päästiin maaliin ja ihan tyytyväinen olen tämän talven treeneihin nähden.   Ja Oonalle vielä onnittelut hienosta juoksusta.

Nyt olenkin sen jälkeen juossut ulkona treenit pitkän juoksumattotalven jälkeen ja on se vaan ihanaa!  Vaikka muutaman päivän takaisessa kaatosateessa tulikin vähän ikävä sitä mattoa (edit: siitӓ nyt on enemmӓn kuin muutama pӓivӓ sillӓ aika karkasi kӓsistӓ ja en ole ehtinyt koneelle)

Elikkä ulkona juoksemisen nautintoa on luvassa seuraavalle viikolle ja sitten nokka kohti Tukholman PM maratonia! Hyvӓ tӓssӓ on se ettӓ ainakaan ei ehdi jӓnnittӓӓ kisoja kun on niin kiire koulun kanssa Ja Tukholmasta suuntana onkin sitten San Diego. Olen jo niin innoissani! Ihana pӓӓstӓ nӓkemӓӓn perhettӓ pitkӓstӓ aikaa. Tӓllӓ kertaa minua odottaa myӧs mielenkiintoinen kesӓtyӧ. En olisi uskonut ettӓ kaikki jӓrjestyy nӓin hyvin mutta niinhӓn asiat kai aina tuppaa jӓrjestymӓӓn jos asenne on oikea.

Ihanaa kevättä kaikille!

Heips!  Hengissä ollaan viikonlopun jälkeen ja kuten otsikko lupailee niin jaettavana on sekä huonoja että hyviä uutisia.  Itse tykkään aina saada huonot uutiset alta pois heti joten aloitetaan niillä.  Keskeytin kisan.  Ja sitten hyvät uutiset.  Keskeytin ainoastaan koska matolla neljä kuukautta juostuani jalat eivät kestäneet kovaa asfalttia vaan rupesivat särkemään puolikkaan jälkeen.  Olen siis täysin ehjänä ja suuntaamassa ensi viikonloppuna SM puolimaratonille, -mikäli jalat vain suinkin toipuvat ajoissa.  Toivon että keskeytin tarpeeksi aikaisin että saan jalat kuntoon viikonlopuksi.  Täytyy sanoa että päätös keskeyttää ei ollut helppo varsinkaan omalla luonteellani mutta uskon että se oli fiksuinta pidemmällä tähtäimellä.  Olen kuitenkin tosi yllättynyt positiivisesti että koko 28km jotka juoksin pysyin tavoitevauhdissani!

Uskon että jos nyt pääsen juoksemaan ulkona ja taas totuttamaan jalkani asfalttiin saattaisi uusi enkka olla ihan realistinen ajatus.  Ja mitä tulee kysymykseen että voiko maratonille lähteä ilman pitkiksiä niin viikonlopun perusteella sanoisin että se on mahdollista vaikkei tietenkään ideaalista.  Energiat eivät loppuneet kesken ja kuten sanoin niin vauhti pysyi tasaisena tavoiteajassa 28km saakka.  Isompi ongelma oli alustan vaihdos.  Asfaltti on äkkiseltään niin paljon rankempi jaloille kuin pehmeä juoksumatto että jalat eivät kestäneet sitä iskutusta.  Harmittaakin etten ehtinyt juosta ulkona ennen kisaa ja totuttaa jalkoja tärähtelyyn mutta turha kai sitä on jossitella.  Jotain kyllä jäi hampaankoloon ja rupesinkin heti kisan jälkeen etsimään seuraavaa maratonia jonne voisi suunnata…  :)

Mutta sitä ennen on vielä vuorossa SM puolikas joka oli osasyy keskeytykseen sekӓ tietysti Aurajoen yöjuoksu. Toivon vain että nyt jalat palautuvat tarpeeksi nopeasti sillä kisan jälkeinen palautuminen ei ollut ihan optimi. Odottelin ensin keskeytettyäni puolitoista tuntia kylmässä viimassa shortsit ja t-paita päällä.  Sen jälkeen junaan, hotelliin pakkaamaan, taas junaan ja sitten lennolle joka tietysti oli myöhässä.  Nukkumaan pääsinkin sitten kolmelta aamuyöllä…ja seuraavana päivänä heti luentoja.  Olin varmasti virkeän näköinen oppilas.  Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hauska piristys arjesta ja Rotterdam kaunis kaupunki.  Maratonilla tunnelma oli ihan mahtava ja yleisön kannustuksen puolesta paras kisa jossa olen ollut.  Ehkäpä ensi vuonna tulen uudestaan, -ja pidemmällä kuin kahden päivän varoitusajalla.

Olen odottanut tätä kauan mutta nyt vihdoin tuntuu siltä että kunto on takaisin sillä tasolla mitä se oli ennen kohtalokasta pyöräonnettomuutta ja puolen vuoden juoksutaukoa.  Mahtava fiilis! Nyt vaan täytyy pitää huolta ettei mopo lähde käsistä ja ettei vammoja pääse tulemaan.  Yritän mukamas olla fiksumpi viime vuodesta oppineena ja toivon että vaikea päätökseni keskeyttää maratoni palkitaan vielä…

No ei muuta kuin kesää kohti ja aivan uudella motivaatiolla eteenpäin!

http://www.aurajoenyojuoksu.fi/

Ihanaa aurinkoa!  Mikään ei ole parempaa kuin herätessä avata verhot ja nähdä auringon ensimmäisten säteiden kurkistavan puiden yli.  Tuli heti oikea kesä fiilis ja nyt täytyy sanoa että en edes malta odottaa lämpimiä kelejä ja auringon paistetta. Tämä tekee opintoihin keskittymisen hieman hankalaksi sillä vielä olisi vajaat pari kuukautta jäljellä… vaikka ajatukset karkaileekin jo aivan muille maille.  Näistä parista kevään viimeisistä kuukausista taitaa tulla myös aika kiireisiä sillä gradu tutkimukselleni näytettiin juuri vihreää valoa ja nyt täytyykin painaa kaasupoljin pohjaan että saan homman hoidettua kuntoon ennen kesälomaa.  Tutkimus siis koskee juoksijoiden vatsaoireita ja siinä verrataan oireilevien ja ei-oireilevien juoksijoiden suoliston läpäisevyyden muutoksia.  Jos siis osanotto kiinnostaa niin vielä ehtii mukaan!

Onhan tässä pari juoksuakin vielä ennen kesälomaa (tai siis kesätöitä mutta kaipa se niin on kuitenkin että vaihtelu virkistää).  Ainakin reilun viikon päästä taidan suunnata SM puolikkaalle ja sitä seuraavana viikonloppuna Aurajoen Yöjuoksuun kympille!  Edelleenkään pitkiksiä ei ole tehty noin puoleen vuoteen joten katsotaan pääsenkö puolikkaasta kunnialla läpi:)

Edit: Tästä piti tulla lyhyt postaus auringosta ja noista parista kevään kisasta mutta juuri kun olin kirjoittanut tämän niin kaveri ilmoitti että kestävyysurheilu.fi:n mukaan olen starttiviivalla Rotterdamissa. Ja noh, koska olen välillä vähän yllytyshullu niin sain sitten loisto idean viime hetkellä mennäkin juoksemaan! Eli maraton parin päivän varoitusajalla  Eipä tullut sitten hirveästi kevenneltyä mutta ehkä sitä vielä tänään ja huomennakin ehtii…

Olin siis joskus kuukausia sitten ilmoittautunut kisaan mutta ehtinyt hyljätä jo koko ajatuksen koska tosiaankaan niitä pitkiksiä ei ole tehtynä ja kaveri jonka kanssa meinasin juosta satutti jalkansa ja on nyt poissa pelistä.  Näillä valmisteluilla tuskin ennätykset paukkuu mutta vähintään loistavan treenin tästä saa kesän ja ensi syksyn kisoja varten.  Katsotaan siis kuinka käy… aikaa en uskalla mennä arvaamaan mutta varmasti hauskaa se tulee olemaan!

Hei! Tänään ajattelin jakaa yhden hauskan treenin joita joskus yliopistoaikoina juoksin kavereiden kanssa.  En tiedä mistä tämä treeni tuli yhtäkkiä eilen mieleen mutta se on oikeasti niin hauska että oli pakko jakaa se teillekin!  Tämä on kova intervalli tai fartlek harjoitus joka ei edes tunnu treeniltä koska se on niin kivaa!  Nappaa siis mukaan kaveri tai mieluummin ainakin pari ja suunnatkaa lähimmälle radalle tai maantielle.  Tämä treeni onnistuu parhaiten pienessä ryhmässä esim. 3-6 henkeä mutta kahdestaankin tai isommalla porukalla voi yrittää.

Treenin jujuna on se että jokaisella juoksijalla on numero ja sitten järjestyksessä numeron mukaan joka juoksija saa vuorollaan päättää kovan intervallin sekä levon pituuden. Kovan intervallin aika on 30sec-4min ja levon (hitaampaa juoksua) aika 30-90sec. Vauhti ja aika kovaan intervalliin on aina kunkin juoksijan päätettävänä.

Näin se menee käytännössä:

Juoksija 1 aloittaa ekan kovan osion kiihdyttämällä haluamaansa vauhtiin ja juoksee niin kauan kuin haluaa (40sec-4min).  Muut seuraavat perässä.

Sitten kun juoksija 1 hidastaa vauhdin on juoksija 2 vuoro päättää levon pituus (30-90sec) sekä uuden kovan intervallin vauhti ja pituus.  Muut seuraavat jälleen perässä kunnes juoksija 2 hidastaa.

Tällöin juoksija 3 valitsee levon ja kovan intervallin pituudet ja treeni jatkuu näin niin kauan kuin haluat!  Hyvä tapa on päättää ennalta että treeniä jatketaan kunnes esim. 30min tai 40 min on tullut täyteen.

Parasta tässä treenissä on että kaikki intervallit tulevat yllätyksenä ja tämä pitää mielenkiinnon yllä!  Treeni menee ohi yhdessä hujauksessa ja on loistavaa harjoitusta kisatilanteita varten joissa täytyy reagoida ennalta arvaamattomiin vauhdin muutoksiin nopeasti.  Treenistä saa muokattua eri kisamatkoihin sopivaa muuntelemalla intervallien kestoa ja vauhtia.  Tämä olisikin loisto treeni viimeistelyyn ennen Aurajoen Yöjuoksua jos saisi värvättyä tarpeeksi treenikavareita mukaan!  Kympin kisaan kannattaa valita tässä treenissä vähän pidempiä intervalleja mutta on tietysti hyvä heittää yllätykseksi mukaan lyhyitä ja nopeita kiihdytyksiä:)

Toivottavasti joku innostu kokeilemaan tätä treeniä sillä se on yksi mun lemppareista!  Mukavia juoksuja ja toivottavasti nähdään Aurajoen rannalla 25.4 !

Otsikko ei onneksi viittaa omaan tilanteeseeni vaan asia tuli mieleen koska eräs ystäväni kärsii parhaillaan tästä kivuliaasta ja turhauttavasta vaivasta.  Monet juoksijat kärsivät jossain vaiheessa penikkataudista tai muista käsittämättömistä jalkakivuista.  Itse olen välttynyt penikkataudilta mutta juoksu uran aikana on ollut jos jonkinmoista jalkavaivaa.  Joskus syynä vaivoihin on liiallinen rasitus ja vähäinen lepo, joskus taas syynä on yksinkertaisesti huono tuuri. Olen näiden jälkimmäisten mestari sillä minulla vaikuttaa olevan välillä aivan käsittämättömän huono tuuri.  Nyrjähtäneitä nilkkoja, itsensä potkaisemista(?!), ja auton alle jääntiä… kaikki on koettu.  Näistä kokemuksista olen kuitenkin oppinut toimivimmat tavat minimoida tuho ja saada vammat paranemaan nopeammin.

Paras keino on pysäyttää vamman paheneminen alkuunsa heti pientenkin kipujen ilmaannuttua.  Joskus on vaikea arvioida mikä kipu on syytä ottaa vakavasti ja minkä läpi voi juosta.  Tässä kuitenkin kokemus auttaa ja vuosien kertyessä oppii kuuntelemaan kehoaan paremmin ja havaitsemaan kun jokin ei ole normaalia.  Tässä vaiheessa vammojen paheneminen on helppo estää yksinkertaisesti olemalla juoksematta päivään tai pariin.  Niin vaikeaa kuin se onkin niin yleensä parin päivän uhraus saattaa pelastaa viikkojen mittaiselta levolta myöhemmin.  Näinä päivinä voi vammasta riippuen tehdä jotain vähemmän jalkoja rasittavaa treeniä kuten uintia, pyöräilyä, soutulaitetta, vesijuoksua jne.  Juoksutaukoa kannattaa pitää niin kauan että kipu on lähes kokonaan poissa.  Tässä jälleen täytyy käyttää omaa harkintakykyä arvioidessa kivun määrää mutta vähintäänkään sen ei pitäisi tuntua ”normaalissa arjessa” ennenkuin lenkkeilyn voi aloittaa.

Jos taas jääräpäisesti tahdot jatkaa treeniä kivun läpi (en suosittele!) niin kipua voi yrittää lieventää kompressiosukilla lenkkien aikana ja sen jälkeen. Omasta mielestäni parhaat ja toimivimmat kompressiosukat ovat ProCompression merkkisiä ja niitä olen käyttänyt joka maratonilla.  Kompressiosukat auttavat vähentämään tärähtelyä ja tukevat lihaksia usein vähentäen kivun tunnetta.  Ne myös tehostavat verenkiertoa mikä voi auttaa nopeampaa paranemista.  Parasta tietysti olisi käyttää kompressiosukkia ennaltaehkäisevästi. Lenkin jälkeen on myös hyvä laittaa jäitä kipeälle paikalle (15-20min, ei suoraan iholle).  Tämä vähentää turvotusta ja inflammaatiota.  Vapaa-ajalla kannattaa myös välttää ylimääräistä kävelyä tai muuta jalan rasitusta.

En myöskään itse suosittelisi käyttämään tulehduskipulääkkeitä.  Useinkaan nämä eivät oikeasti paranna kipujen aiheuttajaa vaan pelkästään turruttavat kivun.  Tämä voi johtaa siihen että jalkaa rasitetaan liikaa koska kipua ei enää tunnu ja sen jälkeen tilanne vain pahenee. Mielestäni parempi keino (jonka toimivuudesta voi kiistellä) on inflammaatiota vähentävien ruokien ja mausteiden käyttö.  Kurkuma on mauste johon tartun ensimmäisenä minkäänlaisten kipujen alettua.  Vihreät vihannekset ovat myös loistavia vähentämään tulehdusta ja antamaan ravinteita vammojen korjaamiseksi.

Tiivistettynä siis ykkösvinkkini jalkakipuihin on lepo!  Tuo kirosana juoksijoille mutta oikeasti se usein tuo tuloksia huomattavasti nopeammin kuin puolitehoinen treenaaminen kipeällä jalalla joka vain pitkittää vaivaa.  Lyhyt lepo ja sitten pääseekin taas nopeammin treenien pariin ja hankkimaan sitä kisakuntoa!  Nyt kesää kohti mentäessä alkaakin olla enemmän mahdollisuuksia kilpailuihin kuin talvella ja itse ainakin odotan innolla seuraavia kisoja.  Jos et itse vielä ole ilmoittautunut mihinkään tai kisakalenterista löytyy tilaa niin suosittelen tsekkaamaan Aurajoen Yöjuoksun 25.4. ! Sain kuulla vähän aikaa sitten tästä jännästä kympin kisasta jonka startti on myös osuvasti kymmeneltä illalla  Siitä tulee ainakin itselleni myöhäisin startti ikinä ja vaikka en todellakaan ole iltaihmisiä niin uskon että se on kokemuksena ihan huikea!

Pitäkää siis kaikki koipenne kunnossa ja toivottavasti nähdään starttiviivalla!

Hei taas!  Pahoittelut että kisaraportin päivittäminen venyi näin pahasti!  Koulussa on ollut tosi kiireistä nyt viime aikoina ja tietysti on pitänyt sitten ehtiä vielä juostakin, joten jostain täytyi karsia.  Mutta kuten otsikosta joku viisas saattaa arvata niin kisa ei mennyt ihan putkeen. Kaiken kaikkiaan se oli elämäni surkein kisa ja lähes kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen:)  Yksi ehkä tunnetuimmista nyrkkisäännöistä kisaan valmistautumisessa on että älä missään nimessä muuta ruokavaliota ennen kilpailua.  Osaan kyllä hyvin näin neuvoa  muita mutta sitten tyhmänä itse rupesin syömään (suuria määriä) mangoa ensimmäistä kertaa elämässäni noin viikkoa ennen kisaa.  Ensin en huomannut mitään suurta eroa olotilassa mutta muutaman päivän jälkeen ruoansulatus alkoi hidastua ja tuntui että maha oli jotenkin menossa ”tukkoon”.  Ajattelin tämän johtuvan stressistä kun viikolla ennen kisaa oli kokeita ja esitelmiä enkö osannut yhdistää sitä mangoon.  Kuinka hedelmä nyt voisi aiheuttaa tällaisia oireita? Sitten yhtäkkiä huuliini rupesi ilmestymään hirveitä vesirakkuloita ja loppuviikkoa kohden maha oli aivan jumissa,  olo älyttömän turvonnut  ja kroppa keräsi nestettä samalla tavoin kuin ennen viljoista luopumistani.  Lihaksia ja niveliä kolotti nesteen aiheuttamasta paineesta ja perjantaina Haagiin suunnatessani tiesin jo ettei tästä hyvää seuraisi.  Siinä vaiheessa tajusin sitten mangojen olleen kaiken takana mutta oli jo liian myöhäistä.  Yritin pitää mielialan korkealla ennen kisaa mutta tiesin että kortit olivat minua vastaan.  Vuosien kokemuksesta turvotuksen kanssa treenaamisesta tiesin että vauhtini hidastuvat tuolloin ihan älyttömästi ja lihas ja nivelkivut tekevät juoksusta yhtä tuskaa.  Lenkki päivää ennen kisaa oli yksi tuskanmarssi.

Kisa-aamuna pohdin mitä kannattaisi tehdä. Jättääkö kisa väliin?  Juostako se vaan treeninä läpi?  Tämä ei kuitenkaan ole omaa ”tyyliäni”.  Jos kilpailuun mennään niin sitten mennään täysillä.  Mitä ikinä se tarkoittaakin sinä päivänä.  Päätin siis aamulla että lähden kisassa ennätysvauhtia tavoittelemaan kuin mikään ei olisi pielessä.  Go big or go home! Am I right?

Loppujenlopuksi tämä päätös saattoi olla huono koska se johti elämäni kanttaukseen, haha. Mutta no regrets!  Juoksin ekan kympin muutamia sekunteja enkastani ja 15km meni vielä tosi hyvään aikaan mutta sitten katastrofi iski.  Alusta lähtien juoksu oli tuskaa kun tuntui kuin olisin ollut kuudennella kuulla raskaana ja jalat olivat turvonneet niin pahasti että reidet hankasivat kuin hiekkapaperilla koko matkan.  Onnistuin kuitenkin pitämään vauhtia yllä kunnes yhtäkkiä 15km jälkeen jalat tuntuivat aivan tyhjiltä.  En ole koskaan edes maratonilla törmännyt siihen kuuluisaan ”seinään” mutta nyt löysin sen Haagin puolikkaalta.  Olin ollut niin turvonnut ja koska mahani oli aivan jumissa en ollut saanut syötyä normaalisti päivinä ennen kisaa.  Tämä sitten kostautui totaalisena energian loppumisena.  Viimeiset 5-6km laahustin maaliin ja jouduin pysähtymään ja kävelemään 10+ kertaa näiden kilometrien aikana.  Ikinä en ole kävellyt kisassa mutta tulipahan sekin nyt koettua.  Täytyy sanoa kyllä että kannustus oli mahtava reitillä ja ilman niitä ihania ihmisiä en tiedä olisinko pystynyt hoipertelemaan maaliin asti.  Kun pysähdyin paikalleni ajatellen että särkevät ja turvonneet jalkani eivät pysty kannattelemaan minua enää hetkeäkään ryhtyivät katsojat huutamaan kannustuksia.   Niiden antamilla voimilla kun hölkkäsin eteenpäin puhkesivat kaikki raikuviin aplodeihin.  Ihan mahtavaa vaikka näytin varmasi aika säälittävältä tapaukselta:)  Maaliviivan taisin ylittää lopulta joskus vähän 84 minuutin jälkeen.  Nolotti aika perhanasti sillä usein juoksen pitkät lenkitkin nopeampaa.  Silti kisasta jäi hyvä fiilis ja jo maalissa nauratti koko tilanne.  Tämän jälkeen tiedän selviytyväni mistä tahansa!

Nyt parannellaan jalkoja ja suunnataan kohti seuraavaa kisaa!  Toivottavasti paremmalla onnella ja lienee turhaa sanoa että mangot ovat nyt ikuisesti mustalla listalla.  Lakattuani syömästä niitä lähti turvotus muutamassa päivässä ja maha rupesi jälleen toimimaan. Mysteerisesti ilmaantuneet vesirakkulat katosivat myös heti.  Noh, nytpä ainakin tiedän mitä EI tehdä ennen seuraavaa kisaa!

Mukavaa viikkoa kaikille ja nauttikaa tästä ihanasta VALOSTA!  Ehkäpä se kevät sieltä tulee:)