Pitääkö kuntosalilla pidättäytyä hyvissä tavoissa ja kohteliaassa käytöksessä vai päteekö siellä villin lännen säännöt? Itse olen sitä mieltä että kohteliaisuus ja ystävällisyys ovat tapoja joista pitäisi aina vaalia tilanteesta riippumatta. Ja myönnän toki että en ole täydellinen ja joissain tilanteissa on vaikea muistaa hyvät tavat. En silti kyllä keksi mitään tapausta joissa ystävällisyys pahentaisi tilannetta. Näyttää kuitenkin siltä että yllättävän moni uskoo edellä mainittujen villin lännen sääntöjen pätevän salilla. Astutaan sisään asenteella ”tämä sali on liian pieni meille kahdelle” ja joka saluunasta (tai siis juoksumatolta) etsitään sopivaa vastusta kaksintaisteluun. En tiedä johtuuko se siitä että usein salille mennään raskaan työ tai koulupäivän jälkeen purkamaan stressiä vai että kehossa jylläävä adrenaliini saa ihmiset havittelemaan salin kuninkuutta. Joka tapauksessa olen itse viime kuukausina tullut haastetuksi muutamaan mittelöön, varmastikin dominoivan ja uhkaavan ulkonäköni vuoksi

Erään kauniin kerran olin juoksemassa treeniä matolla jolla sai juosta vain 20 minuuttia kerrallaan. Siitä huolimatta että pidän sääntöä erittäin typeränä olen kuitenkin sen verran sääntöjen noudattaja etten siitä lähtisi kiistelemään jos matolle on jonoa. 18 minuuttia juostuani tuli maton eteen räyhäämään eräs nainen. Hyvin vihaisena hän tökki ja osoitti sormellaan 20 minuutin aikarajan määräävää kylttiä ja ärtyneenä selitti minulle jotain minkä onneksi korvissani olevat kuulokkeet vaimensivat. Niin tyynesti kuin pystyin, huomautin naiselle että minulla oli vielä minuutti aikaa juoksumaton kellotaulussa ja jatkoin juoksuani. Tässä vaiheessa nainen lähti vihaisesti mulkoillen pystypunnerrus laitteeseen mattojen vieressä. 20 minuutin kohdalla sammutin maton ja astuin pois. Nainen mulkoili päälle ja istui uhmaavan näköisenä punnerruslaitteessa. Jonkin ajan kuluttua naisen tekemättä elettäkään mattoa kohti kysyin halusiko hän vielä juosta matolla. En saanut vastausta joten sanoin jatkavani treeniä jos ketään muuta ei ollut tulossa matolle. Tässä vaiheessa nainen pinkaisi ylös penkistä ja kiilasi matolle. Tehden siinä varmasti loistavan treenin joka koostui kymmenen minuutin kävelystä puhelinta välillä näpräten.  Onneksi pääsin toiselle matolle juoksemaan treenini loppuun. Olisi ehkä pitänyt kiittää naista sillä päälle hiipinyt ärsytys johti erittäin vauhdikkaaseen juoksuun. Ärsytys toimi hyvin polttoaineen tavoin ja juoksun loputtua oli kaikki ärtymyskin jo haihtunut. Juoksu parantaa minkä tahansa ongelman!

Lopetin siis treenin hyvillä mielin ja kävin pukuhuoneissa vaihtamassa vaatteet. Ennen lähtöä meinasin käydä vielä nopeasti vessassa mutta huomasin vessapaperin olevan loppu. Suunnatessani ovea kohti huomasin aikaisemmin salilla ärhennelleen naisen olevan menossa vessaan. Sekunnin murto-osan emmittyäni huikkasin hänen peräänsä ja hän kääntyi minua kohti. Näin heti ilmeestä että hän oli valmistautunut riitaan jota ilmeisesti odotti minun haastavan. Kerroin että vessasta puuttui paperi ja ilme naisella oli korvaamaton. Ärtymys vaihtui täydeksi hämmästykseksi ja sitten punan saattelemana nolostukseksi. Vähän aikaa suuta äänettömästi auottuaan kuului edelleen hämmästynyt ”kiitos”.

Täytyy sanoa että olen erittäin onnellinen että päätin vastata ystävällisyydellä töykeyteen riidan haastamisen sijaan. Tuli itselleni paljon parempi mieli ja luulen että tuli myös hänelle. Toivon jopa että hän ehkä muistaa tapauksen joskus muulloin elämässään ja toimii sen mukaan. Kuten sanottu, koskaan ei ystävällisyys pahenna tilannetta vaan usein sillä voi välttää monet ongelmat. Yritän muistaa tämän tapauksen itsekin tulevaisuudessa niin etten sortuisi riitelemään turhasta.

Hyviä treenejä ja paljon ystävällisyyttä viikkoon!

Vau kun aika menee nopeasti! Nyt on kohta jo maaliskuu ja tajusin juuri että olen treenannut jo kaksi kuukautta pelkästään juoksumatolla. Ei yhtäkään lenkkiä pihalla ja ennen kotimaan juoksumattotreenejä vietin kolme viikkoa juoksutauossa satutettuani jalkani. Eli pitkä aika on kulunut siitä kun lenkkarin pohjat viimeksi pääsivät koskettamaan asfalttia. Taitaa olla pisin aika yhtäjaksoista juoksumattotreeniä mitä olen ikinä tehnyt. Joskus on San Diegon kuumissa kesäkeleissä tullut juostua ilmastoidulla salilla matolla mutta pääosa treeneistäni on aina ennen tehty ulkona. Onkin aika jännää nähdä miten nämä treenit vaikuttavat kisatuloksiin. Varsinkin kun puhutaan maratonin tai puolimaratonin mittaisista kisoista joissa jalat saavat aika paljon iskutusta kovalla alustalla. Juoksumattohan on aika paljon pehmeämpi alusta kuin maantie joten saapa nähdä kestävätkö jalat sitten alustan vaihdon. Parin viikon päästä olisi tarkoitus käydä testaamassa puolimaratonilla mikä on kunto tällä hetkellä. Vähän inhottavaan saumaan tuli nyt viime viikolla pientä flunssan poikasta mutta onneksi se meni vitamiini (lue: hedelmä) tankkauksella muutamassa päivässä ohi. Vähän on pientä tukkoisuutta vielä hengitysteissä (kuulostan välillä Darth Vaderilta syvään hengittäessä) mutta eiköhän se katoa ennen kisaa. Joka tapauksessa on mukava päästä pienelle viikonlopun juoksulomalle opiskelujen lomassa!

Olen monesti miettinyt onko juoksumatolla ja ulkona treenaamisen välillä eroja kehityksen suhteen. Ennen inhosin juoksumattoa ja aika tuntui aina pysähtyvän paikoilleen. Maton moottorin mekaaninen ääni ja jalkojen turruttavan rytmikäs töminä tekivät kokemuksesta entistä ahdistavampaa. Mutta kaikki muuttui sen viime kevään pyöräonnettomuuden jälkeen. Jouduttuani pitämään puoli vuotta taukoa juoksusta rupesin arvostamaan sitä ihan uudella tavalla. Jopa juoksumatolla juoksusta tuli ihanaa koska sain sentään juosta! Maton moottorin ääni muuttui turvalliseksi surinaksi ja jalkojen töminä tahditti sydämen tykytystä. En keskittynytkään enää aikaan vaan annoin ajatusteni vaeltaa valtoimenaan niin kuin ne poluilla juostessa luonnostaan tekevät.

Nykyään juoksumatto treenit voivat olla hyvinkin erilaisia mielialan mukaan. Meditatiivisia kuunnellen juoksumaton tasaista hyrinää. Riemukkaan energisiä hyvän muusikin tahdissa. Mieltä avartavia ja ajatusta herättäviä pohdintoja hyvää podcastia kuunnellen. Juoksumatto itsessään taipuu moneksi eri reitiksi valinnan mukaan. Voit juosta juuri sinne minne haluat liikkumatta oikeasti paikoiltaan.

Voiko juoksumatolla siis treenata yhtä tehokkaasti kuin ulkona? Uskon että kyllä. Kehittyäkseen pitkällä tähtäimellä tarvitaan juoksusta nautintoa. Jos osaat nauttia matolla juoksemisesta niin uskon että treeni puree yhtälailla kuin lenkkipoluilla.

Mitäs mieltä te olette juoksumatoista? Ystävä vai vihollinen?

Ala-asteikäisenä lempi tv-ohjelmani oli Aarteenmetsästäjät. Tässä showssa Sydney niminen nainen ja hänen luotettava side-kick (olisikohan ollut Nigel?) matkaavat ympäri maailmaa etsien toinen toistaan mahtavampia aarteita. Jahtia vaikeuttaa tietysti ilkeät roistot jotka lyövät kapuloita rattaisiin ja yrittävät varastaa aarteet itselleen. Huippu ohjelma ja säälin jokaista joka jäi paitsi tästä helmestä lapsuudessaan

No, pari päivää sitten löysin itseni lähes yhtä eeppiseltä aarrejahdilta. Kaikki alkoi kun lenkin päätteeksi päätin poiketa lähi-Alepan kautta hakemassa pakastehedelmiä. Suuntasin tutulle pakastehyllylle mutta siellä ammottikin hedelmien sijalla tyhjä kolo. Tässä vaiheessa fiksu kumppanini Nigel (*nimi muutettu yksityisyyden suojelemiseksi) ehdotti reissua Lidliin jossa hinnatkin ovat halvemmat. Ajoimme siis Lidliin ja mukaani tarttui sitä sun tätä mutta pakastealtaalla odotti jälleen pettymys. Päätimme sitten käydä vielä matkalla kotiin Prismassa koska sieltä nyt varmasti niitä hedelmiä löytyy. Suuntasimme suoraan pakastealtaalle ja kuinka ollakkaan, pakastehedelmät olivat taas loppuneet. Mutta koska me olemme kestävyysjuoksijoita (paino sanalla kestävyys) päätimme suunnata takaisin Lidlin vieressä olevaan S-markettiin. Ja taas meitä odotti pettymysten pettymys. Mutta kahta jääräpäätä ei näin vähällä lannisteta vaan päätimme suunnata toiseen Alepaan… Ja sitten kolmanteen, neljänteen ja viidennen jälkeen luovutimme lopulta. Aarteenmetsästys ei siis päättynyt yhtä onnistuneesti kuin lapsuuden lemppari ohjelmassa ja en saanut kaivattuja hedelmiä mukaan.

Mikäs sitten tekee hedelmistä niin himoittavia aarteita? No, ne ovat tietenkin luonnon omia vitamiinipommeja! Täynnä mineraaleja, vitamiineja, fytokemikaaleja, antioksidantteja, kuituja, ja vettä täydellisessä makeassa paketissa. Ja näitä vitamiineja on turha yrittää korvata pillereillä sillä kokonaisuus ratkaisee. Yksittäiset vitamiinit eivät tuota samoja terveyttä edistäviä vaikutuksia kuin kokonaisista hedelmistä saadut ravinteet jotka muodostavat satojen ja kenties tuhansien muiden hedelmien sisältämien yhdisteiden kanssa aktiivisesti vaikuttavia kokonaisuuksia. Koska hedelmät ovat oikeita ravintoainepommeja on erittäin surullista nähdä miten monet nykyään kammoksuvat ja välttelevät niitä. Mutta kun niissä on liikaa sokeria! Sokeria ja hiilihydraattia! Siinä yleisin syy miksi hedelmät on nykyään pannassa. Ja tämän sokerikammon vuoksi kaikki terveyttä edistävät ravinteet jäävät syömättä.

Hedelmistä saatu sokeri ei ole sama asia kuin paljon uutisoitu High Fructose Corn Syrup tai pelkkä valkoinen sokeri. Näissä ei ole mitään ravinteita tai kuituja kun taas hedelmissä sokeri tulee yhdessä muiden ravintoaineiden kanssa. Eli syökää ihmiset hedelmiä! Ne eivät ole epäterveellisiä etkä tule saamaan ”liikaa sokeria” hedelmistä. En ole kuullut yhdestäkään ihmisestä joka olisi sairastunut diabetekseen syötyään liikaa hedelmiä. Oletko sinä? Epäilen että et.

Hyviä juoksuja ja muista haukata hedelmää!

Juoksuharjoittelussa usein kuulee että kehitystä ei tule muuten kuin juoksemalla.  Ja se on kyllä mielestäni totta. Mikäs sen parempi tapa kehittyä juoksussa kuin tehdä sitä itseään?  Kestävyys paranee kun lenkkipoluilla viettää enemmän aikaa. Mutta entä jos haluat myös asettaa tavoitteita? Tulla nopeammaksi? Siihen ei riitä että lenkkimäärät kasvaa.  Ainakaan tietyn pisteen jälkeen.  Kasvattamalla kilometrimääriä kunto kohenee kunnes yhtäkkiä tulee piste jonka jälkeen ekstra kilometrit pikemminkin syövät kuntoa.  Etenkin jos elämässä on muitakin kiireitä ja velvollisuuksia kuten työ tai opiskelu. Tällöin palautuminen voi jäädä liian vähäiseksi ja pitkät lenkit nakertavat kuntoa ja uuvuttavat pikkuhiljaa. Joskus katoaa jopa iloisuus juoksusta ja juoksu alkaa tuntumaan työltä. Askel rupeaa painamaan ja lenkeistä päästään läpi mutta vauhdit hidastuvat tai jynnäävät paikallaan. Tämä on syy miksi juoksussa enempi ei ole parempi vaan maltti on valttia!  (Saisiko vielä pari kliseetä mahtumaan tuohon lauseeseen?

Paljon kehittävämpää kuin hitaat ”marjanpoiminta” lenkit on lyhyemmät mutta vauhdikkaammat juoksut.  En ole koskaan ymmärtänyt tätä hitaan pitkän lenkin treenifilosofiaa. Intuitiivisesti se tuntuu vaan niin väärältä. Ja tiedän että tässä kohtaa moni on varmasti eri mieltä mutta voin vain puhua omasta kokemuksestani ja näyttönä on oma kehitykseni.  Jos tahdon juosta kovaa maratonilla miksi treenaisin hidasta hölkkää? Minun ykkösvinkkini jokaiselle olisi treenata suurin osa lenkeistä sitä vauhtia mitä tahdot kisassa juosta!  Ja koska on lähestulkoon mahdotonta pitkällä tähtäimellä pitää korkeana sekä intensiteettiä että juoksumääriä ilman loukkaantumisia tai ylikuntoa, on jostain karsittava. Karsi siis mieluummin pois niitä ”höttökilometrejä” jotka vaan uuvuttavat ja turruttavat kroppaa ilman kunnon kehittävää vaikutusta. Voiko maratoonari sitten treenata näin vähillä kilometreillä? Eikö korkea volyymi olekaan maratoonarin treenin perusta?

Uskoisitko jos kerron että omat tulokseni ovat tulleet melkeinpä ilman vetoja, intervalleja tai PITKIÄ pitkiä lenkkejä?  Viisikymmentä minuuttia kisavauhtia on mun perus treeni. Siinä se.  Niin helppoa se on. Ei tarvita mittareita, sykkeitä tai laktaatteja.  Ja nautin joka juoksusta koska rasitus tulee aina fiiliksen mukaan.

Jos sinulla on pidemmän aikaa kunto jämähtänyt paikoilleen niin olisiko aika kokeilla jotain uutta? Vähemmän kilometrejä, enemmän lepoa ja enemmän vauhtia!

Hei pitkästä aikaa! Tuli pidettyä taukoa kirjoittelusta kun olin kotona San Diegossa ilman tietokonettani kuukauden verran. Viimeiset kaksi viikkoa menikin sitten taas niin jetlagin ja koulukiireiden parissa että vasta nyt ehdin kirjoittelemaan. Loma oli arvatenkin ihana! Perhe, palmuja, aurinkoa. Mitä muuta voisikaan kaivata? No joo, ehkä yhtä juttua. Nimittäin juoksua.

Tarkoitus oli juosta puolimaraton loman aikana, mutta ÄLYTTÖMÄN huonon tuurin myötä en päässytkään kisaan. Onnistuin nimittäin vajaa viikko ennen kisaa lenkiltä tullessani ja kenkiä pois ottaessani potkaisemaan itseäni nilkkaan. Kyllä, kuulitte oikein. Potkaisin itse itseltäni nilkan hajalle… taitolaji kai tämäkin. Ja koska olen ”välillä” vähän jääräpäinen niin päätin seuraavana päivänä lähteä lenkille nilkan arkuudesta huolimatta. Tarkoitus oli juosta ”helppo” lenkki mutta hyvässä seurassa ja kauniilla reitillä kilometrivauhti olikin 3:53 vaikka koko loppupuoli lenkistä juostiin nilkuttamalla ja tuskan irvistys naamalla. Tämän hyvin järkevän lenkin jälkeen en sitten pystynyt enää edes astumaan kipeälle jalalle vaan kolme päivää täytyi pomppia yhdellä jalalla tai turvautua kainalosauvoihin.

Mitäs tästä taas opittiin? Maltti on valttia. Ja varmaan ”älä potkaise itseäsi”. Harmitti aivan uskomattoman paljon että kisa jäi juoksematta mutta turha näitä on jäädä märehtimään. Nyt olen vain niiiiin onnellinen että olen taas juoksukunnossa ja treenit sujuu entiseen tapaan. Kolme viikkoa meni juoksutauossa jalkaa parannellessa ja onneksi olin kotona perheen parissa niin sain vähän muuta ajateltavaa.

Nyt olenkin vetänyt kunnon treenejä juoksumatolla joka on ollut pelastukseni täällä Suomessa. Juoksen kyllä sateessa tai ”huonossa” kelissä ulkona mutta jäähän ja lumeen vedän rajan. Pari viimeistä lenkkiä ulkona ennen lomalle lähtöä oli sellaista liukastelua että vetäydyin nyt suosiolla sisätiloihin. Ja joo, sisällä juoksu ei ole yhtä hauskaa kuin ulkona poluilla juoksu, mutta itse asiassa olen tällä hetkellä siihen tykästynyt. Hyvää musaa vaan päälle (tai vähän huonompaakin, itse olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Ironista, eikö?;) tai sitten joku podcast. Siinä onkin sitten helppo jolkotella kunnon tehotreeni! Tykkään juosta yleensä max. 50min matolla ja sillä saa mielestäni jo todella hyvän treenin. Jopa maratonille. Ainoa huono puoli matolla juoksussa on se että hikoan kuin pieni sika. Olen miettinyt jos pitäisi suosiolla ruveta juoksemaan uimapuvussa…

Nyt kun jetlag on hellittänyt on virtaa ollut juoksuissa ihan mahtavasti ja koulupäivien jälkeenkin tehdyt treenit on hoidettu hyvillä energioilla. Koska lomalla jäi kisa juoksematta olen miettinyt muutamaa kilpailua keväälle. Ehkäpä siis puolimaraton ja maraton on vielä luvassa ennen kesää jos aikataulu antaa myöden ja jalat säilyy ehjänä. Odottelen täällä jo kovaa jäätiköiden sulamista että uskaltaisi pihalle juoksemaan mutta siihen asti turvaudun juoksumattoon. Täällä on salilla niin lämmin että tulee kotoisa olo…melkein kuin San Diegon kesähelteissä treenaisi, haha.

Ei muuta kuin tehokkaita treenejä kaikille ja aplodit niille rohkeille jotka uskaltavat tuolla ulkona nyt juosta! Aika huimapäitä olette!

Nyt taitaa olla se aika vuodesta kun suomessa on päivät lyhimmillään ja koulussa kiristyy tahti huikeaan loppurutistukseen ennen joululoman pelastusta. Tai näin ainakin itselläni. Jos aikaisemmin syksyllä oli sopivasti kiirettä niin nyt tuntuu että yhtäkkiä onkin hirveä loppukiri päällä jotta saadan kaikki työt tehtyä. Kaiken maailman deadlineja siellä sun täällä ja kyllä niiden saavuttaminen tuntuukin melkein yhtä hyvältä kun maratonin maalilinjan ylittäminen. Masters thesis projektisuunnitelmat pitäisi viimeistellä ja hakemukset tutkimuslupiin saada postiin. No, ehkä tästä selvitään. Tutkimusprojektiani valvovaa professoria lainaten, ” pari viikkoa sitä seisoo vaikka päällänsä”. Että näin:)

Luulen etten ole ainut jolla työhommat lisääntyy näin joulua kohden ja tietenkään talven pimeydeltä ja oikuttelevilta säätiloilta ei välty kukaan. Miten sitten pidetään juoksua yllä kiireen ja kylmän keskellä? Vai tarvitseeko?

Omasta mielestäni juoksusta ei kannata laistaa kiireen keskelläkään. Jos nyt oikeasti on ihan lopen uupunut olo niin voi satunnaisesti suoda itselleen armoa mutta pääsääntöisesti juoksu on paras uupumuksen selättäjä mitä löytyy. Niinä aikoina kun on paljon kiirettä ja muita energiasyöppöjä kannattaa silti lähteä lenkille pitäen vauhdin oman jaksamisen rajoissa. On hyvä juosta itselle rentouttavaa tahtia miettimättä suoritusta sen kummemmin. Suorittaa saa tarpeeksi töissä ja koulussa. Juoksu taas on luovuutta ja rentoutta. Ei sääntöjä tai aikarajoituksia tai sykkeitä vaan vapautta!

Juoksun ei pitäisi olla yksi stressinlähde muiden joukossa tai rasti tehtävälistalla. Juoksu on aikaa unohtaa arjen kiireet ja rentoutua. Joskus se voi tarkoittaa pitkää pohdiskelua lenkkipolulla. Toisinaan taas heitetään aivot narikkaan ja juostaan niin että sydän jyskyttää korvissa ja pohkeet on tulessa. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan ja tarpeitaan ja juosta sen mukaan. Jos kroppa ja pää kaipaa vauhtia niin silloin mennään kovaa ja jos taas stressaavan päivän jälkeen kaipaakin hellävaraisempaa hikoilua niin sekin käy.

Vinkkinä niille jotka nyt huonoilla keleillä tuskailevat lenkille lähdön kanssa: Älä aseta itsellesi liikaa paineita lenkkiä varten. Päätä vain että menet juoksemaan saadaksesi lisää energiaa päivään miettimättä sen kummemmin vauhteja tai aikoja. Ovesta ulos pääsy on se vaikein askel. Jos olet lenkkipolulle asti päässyt niin todennäköisesti edessäsi on hyvä treeni.

Toinen vinkki: Sää on asennekysymys. Tiedän, tiedän, jos valita saisin niin juoksisin auringonpaisteessa, mutta eikö vesisateessa juoksussakin ole jotain erityistä? Omanlainen tunnelma kun maisema verhoutuu harmaaseen ja vesi vaimentaa äänet ympärillä. Kaikki on vähän epätarkkaa ja ääriviivat muuttuvat sumeiksi kuin vesivärimaalauksessa. Ilma on kylmää ja raikasta ja juostessa melkein maistat hapen hengittäessäsi. Tuntuu kuin olisit ainoa ihminen ulkona nyt kun kaikki on niin hiljaista. Yksin tuulta ja vettä vastaan. Tai niiden kanssa. Valinta on sinun.

Taidanpa nyt itsekin lähteä lenkille. Juoksukavereina tietenkin Sade ja Tuuli, sekä eräs puheliaampi seuralainen:) Mukavaa viikkoa!

(EDIT: Räntä päätti yhtyä myös seurueeseen)

Koska sitä on jo jonkin verran kyselty niin ajattelin nyt vihdoin kertoa vähän omasta ruokavaliosta. Oikeastaan en välttämättä olisi halunnut kirjoittaa asiasta mitään koska en tahdo olla yksi ”niistä ihmisistä” jotka paasaa omaa elämäntapaansa muille ainoana totuutena. Kerronkin nyt siis vain mikä toimii minulle ja ehkäpä se voi toimia myös sinulle. Kokeilemalla se selviää jos kiinnostaa ja ainahan voi palata entiseen jos se tuntuu paremmalta.

Elikkä nykyään ruokavalioni on vegaani. Tiedän, tiedän…”ääk no mitä sä sitten voit syödä? Pelkkiä salaatinlehtiä?” Tämä vaikuttaa ainakin olevan yleinen ensireaktio. Ymmärrän sen osaltaan koska muutamia vuosia sitten ennenkuin otin asioista selvää luulin myös ettei ilman eläinperäistä proteiinia voi pärjätä ja siksi säilytin kalan ja maitotuotteet ruokavaliossani. Totuus on kuitenkin toinen ja ilman eläinperäisiä tuotteita pärjää hyvin (sanoisin jopa että paremmin?) kuin niitä syömällä. Tottakai pieleen voi mennä pahasti kuten ”normaalillakin” ruokavaliolla jos ei pidä huolta siitä että tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet saadaan ruoasta. B12 vitamiini onkin ainut jota lihattomasta ruokavaliosta on vaikea saada joten on hyvä supplementoida tableteilla tai ruoilla joihin on lisätty kyseistä vitamiinia.

Mistä ruokavalioni sitten koostuu? Syön runsaasti marjoja, palkokasveja, kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Näihin lisään päivittäin siemeniä kuten pellavansiemeniä, hampunsiemeniä, chia siemeniä jne. Ruokavalioni koostuu edellä mainituista aineksista koska ne saavat minut voimaan parhaiten. Olen kamppaillut mahani ja elämänlaatua häiritsevän turvotuksen kanssa viimeiset neljä vuotta ja nyt olen vihdoin löytänyt ruokavalion joka ei tuota pahaa oloa. Voin sanoa että juoksukaan ei ole kulkenut ikinä näin kevyesti kun turvotusta ei ole. Jätettyäni viljat pois ruokavaliostani mahani toiminta parani huomattavasti ja pahin turvotus katosi. Silloin jatkoin kuitenkin maitotuotteiden käyttöä koska luulin sen sisältämän proteiinin olevan elintärkeää ja kärsin edelleen ummetuksesta ja pienestä turvotuksesta melkein viikoittain. Jätettyäni maitotuotteet pois tänä syksynä en ole kärsinyt kyseisistä vaivoista kertaakaan. Voin kertoa että kun on niin pitkään kamppaillut selittämättömien oireiden kanssa ja sitten löytänyt tavan välttää ne niin kaipuuta entiseen ei paljoa ole!

Nykyään vältän mahdollisimman paljon kaikkia prosessoituja tuotteita ja syön hyvin yksinkertaisista raaka-aineista koostuvaa ruokaa. En noudata mitään orjallista ruokarytmiä vaan syön silloin kun on nälkä tai tekee mieli (olen paha stressi-napostelija…ups;). Urheilijana (ja muutenkin) on hyvin tärkeää huolehtia riittävästä energian saannista. Kasviperäinen ruoka on usein kevyempää kuin prosessoidut ruoat joten sitä saa ja pitää syödä paljon jotta olo säilyy hyvänä ja energisenä. Vegaani ruoka ei siis missään nimessä tarkoita pelkkiä salaatinlehtiä tai vihreitä vihanneksia. Näistä saa paljon tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita mutta on tärkeää että energiansaanti pohjautuu energiapitoisimpiin ruokiin. Näitä ovat esimerkiksi palkokasvit, tärkkelyspitoiset juurekset (esim. Bataatti), viljat (jos eivät aiheuta oireiluja), hedelmät (näissä on eroja energiatiheydessä), ja siemenet ja pähkinät.

Ja koska joku varmasti miettii sitä proteiinin saantia niin voin sanoa että siitä ei ole huolta! Kaikki edellä mainitut ruoat sisältävät jossain määrin proteiinia, palkokasvit ja siemenet eniten ja hedelmät yleensä vähiten. Kuitenkin proteiinin saanti on taattu näitä kaikkia syömällä jos päivän kokonaisenergiansaanti on riittävä. Ja mikä parasta yksikään eläin ei joudu kärsimään ja ekologiselta kantilta kasviperäinen ruoka kuormittaa maapalloa huomattavasti vähemmän. Nämä ovat itselleni terveydellisten hyötyjen lisäksi hyvin tärkeitä syitä suosia kasviperäistä ruokavaliota. En kuitenkaan rupea moralisoimaan tai tuomitse ketään ruokavalion perusteella vaan kehotan etsimään tietoa asiasta ja sitten tekemään päätöksen sen mukaan.

Ja kyllä värikkäät kasvikset ja hedelmät ovat tulleet tarpeeseen nyt talven pimeydessä tuomaan väriä ja piristystä päivään! Hyviä treenejä!

Jos kaipaa ajattelemisen aihetta niin tässä linkki puheeseen joka saattaa muuttaa ajatusmaailmaa.

Englanniksi:

http://m.youtube.com/watch?v=es6U00LMmC4

Suomeksi:

http://m.youtube.com/watch?v=LtjAvOWQbDs

Olisikohan se niin että talvi on nyt tullut? Perjantaina verhoutui koko maa muutamassa tunnissa lumivaipan alle. Olin odottanut tätä hetkeä kauhunsekaisin tuntein sillä muutaman viikon takainen juoksu räntäsateessa kummitteli vieläkin mielessä. Yritän aina löytää positiiviset puolet asioista mutta tuolla lenkillä taisi tulla kerrattua kaikki tuntemani kirosanat ainakin pariin kertaan. Kun pääsin jäässä ja läpimärkänä takaisin sisälle olin vain onnellinen että selvisin lenkistä telomatta itseäni liukkaalla sohjolla. Tajusin kuitenkin onneksi jälkeenpäin että näitä lumisia juoksuja tulee väistämättä lisää ja minun omassa vallassani on se tuleeko niistä ikäviä vaiko ihania. Päätin siis että aionkin tulevaisuudessa tykätä lumessa juoksemisesta. Tämä päätös pääsi testiin perjantain runsaan lumipyryn myötä. Ja kuinka ollakaan sehän toimi hyvin! Sankassa lumipyryssä juostessa tuli ihan joulufiilis ja ”kilisee kilisee kulkuset” taisi soida päässä myös hyvän tovin. Ainoa miinuspuoli oli erittäin huono näkyvyys joka teki juoksusta vähän pelottavaa. Olen tarpeeksi onnettomuusaltis jo normaalisti niin silmät kiinni juostessa riski taitaa kasvaa eksponentiaalisesti. Pakko oli nimittäin juosta silmät suurimmaksi osaksi kiinni koska silmille läiskivät lumihiutaleet tuntuivat jäisiltä neulasilta, auts! Mutta kaiken kaikkiaan se juoksu ei ollut mikään huono ja seuraavana päivänä olinkin jo innoissaan lumessa juoksemisesta kun lumisade oli lakannut ja jäljellä oli vain se ihana lumen tuoma valoisuus! Piristää kyllä niin ihanasti toi valoterapia.

Nastalenkkarit taitaa kyllä olla ehdoton hankintojen listalle koska niin ihanaa kuin tuo lumi onkin niin on se vaan hirmu liukasta! Sunnuntain lenkillä meinasin pari kertaa lentää kunnolla selälleni kun juoksulenkki vaihtuikin yhtäkkiä luisteluksi ilman varoitusta. Taitaa siis olla ihan hyvä että lumet nyt hetkeksi sulivat pois. Saan vähän lisäaikaa hankkia kunnon kengät näille keleille. Mutta pakko sanoa että vähän jään kaipaamaan sitä lumista maisemaa. Kaikki on niin kaunista lumiverhon alla. Niin, ja se valo. Mainitsinko jo valon? Haha, sitä tullaan myös kaipaamaan!

Kovemmilla pakkasilla jää mietityttämään että minkälaisilla hanskoilla pärjäisi sormien jäätymättä kuolioon? Näillä keleillä vielä sormikkaat plus lapaset yhdistelmä toimii mutta pahoin pelkään että kovemmilla pakkasilla sormet ei niissä pärjää. Mulla ainakin juostessa jalat haalii kaiken veren itselleen niin ettei käsiin riitä mitään…tuloksena hyvin patrioottiset sinivalkoiset sormet:)

Noh, seuraavia lumipyryjä odotellessa ei muuta kuin otetaan ilo irti sulista teistä! Mukavaa viikkoa kaikille!

Tänä viikonloppuna kävin taas juoksemassa kympin aktia cupin kisassa. Vaikutti siltä että paikalla oli myös varmasti kaikki muut pääkaupunkiseudun juoksijat, haha. Sen verran oli porukkaa. Keli oli taas aika kylmä Kaliforniaan verrattuna. Luntakin taisi tulla vähän mutta onneksi tiet olivat sulat ja se ei haitannut matkantekoa! Mitä nyt tuntui että akillekset vähän paukkuivat kylmästä kangistuneena…

Päivän kohokohta oli ehkä ennen juoksua kun söpö pikkuinen poika tuli kysymään jos voin auttaa ajanottochipin kanssa. Hän oli niin kohtelias ja herttainen. Toivottavasti juoksu onnistui hyvin ja ennen kaikkea että hänellä oli hauskaa! Minulla ainakin oli! Tämä lämmitti mieltä niin hyvin ennen juoksua että vähäisetkin jännitykset katosivat. En edes stressannut vaikka seisoin vähän ennen lähtöä hirveässä vessajonossa joka ei tuntunut liikkuvan minnekkään. Mikä siinä onkin että naisten täytyy käydä aina vessassa sata kertaa ennen starttia? Miesten vessaan taas harvoin on jonoa. No, kuten sanottu niin en stressannut tästäkään sillä olenhan ennenkin aloittanut kisani vessasta sännäten;)

Starttiviivallakin oli tosi hyvä fiilis kun näkyi niin paljon tuttuja naamoja. Kyllä juoksijat vaan on mahtavaa porukkaa, eikö? Kisa lähti käyntiin raketti laskennalla ja täytyy kyllä sanoa että melkoinen ryysishän siinä oli. Meinasin mennä nurin jo alkumetreillä kun joku astui kantapäälleni mutta onneksi pysyin tolpillani ja pian pääsinkin pois pahimmasta ruuhkasta. Näin Hemmingin sisarusten pinkovan hurjaa vauhtia heti alusta asti ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt mennä mukaan. Kisan alussa kuitenkin akillekset tuntuivat niin kireiltä ja kohmeisilta että en uskaltanut ottaa spurttia perään jäätyäni startin ryysiksessä vähän jälkeen. Päätinkin siis juosta vaan omaa juoksuani ja se toimi ihan hyvin. Puolimatkan jälkeen sain uutta virtaa kuten aina ja vauhti kiihtyi loppua kohti. Minkä sitä mahtaa kun on tämmöinen diesel kone…kestää hetki lämmetä!

Pikkuhiljaa sain kurottua umpeen eroa Hemmingin sisaruksiin ja viimeiselle kilometrille tullessa ehdin vielä ohittaa Annin. Elli juoksi hienosti voittoon, minä toisena ja Anni kolmantena. Hyvä kisa ja minusta on niin huippua että he olivat siellä taas kirittämässä kuten Vantaan puolimaratonilla! Mukavia ihmisiä vastaan on mukava kilpailla kun homma ei mene liian vakavaksi ja kaikilla on hyvä mieli kisan jälkeen.

Monilla tutuilla kulki juoksu myös hyvin ja pari enkkaakin taisi tulla! (Hyvä Paula!:) Yksi juttu josta olin niin otettu oli se miten monta ihmistä kannusti minua kisan aikana. Siis ihan nimeltä vielä! Kiitos todella paljon kaikille jotka jaksoitte oman juoksun aikana tai sitten katsomosta käsin tsempata! Tuli kyllä niin hyvä olo kannustuksesta että uskon sen parantaneen akillekseni viimeisellä puolikkaalla:)

Kiitos vielä loistavasta kisasta ja hyvästä ilmapiiristä! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivotaan että tiet pysyy vielä sulina. Niin, ja huomasitteko että eilen paistoi aurinko!? Ihanaa!

Huikea päivä lauantaina PM maastoissa! Oli mahtavaa päästä kunnon maastokisoihin parin vuoden jälkeen! Maastot ovat aina maratonin ja puolimaratonin ohella olleet lempparikisojani. Siinä on vaan jotain älyttömän hauskaa kun saa juosta piikkarit jalassa nilkkaa myöden kunnon mutavellissä. Ja niin tuskaisia kuin ne mäet olivatkin niin kyllä niitäkin oli hauska juosta pitkästä aikaa. Tai ainakin alamäkiä, haha.

Valmistautuminen maastoihin oli taas suoraan ”miten ei kannata valmistautua kisaan” kirjasta. Älyttömän raskas kouluviikko takana ja perjantai kruunasi koko komeuden. Lähdin koululle kahdeksalta ja sain vihdoin tuskaisan bioinformatiikan koodaustehtävän valmiiksi vähän yli neljä. Siinä vaiheessa huomasinkin että nälkä oli jo niin paha että olisin voinut järsiä omaa kättäni. En suosittele ennen kisaa. No, ei auttanut muu kuin juosta kotiinpäin ja siitä sitten vielä postiin ja kisa-asua hakemaan Vantaalta. Sääliksi kävi kuskia joka joutui istumaan takamukseen ammutun karhun kanssa autossa. Olen nimittäin yleensä iloinen ja positiivinen ihminen mutta auta armias jos on kova nälkä! Taitaapi olla isältä peritty ominaisuus mutta toisaalta se kai tarkoittaa että olen aika helppohoitoinen. Kunhan muistaa ruokkia niin pysyn tyytyväisenä:)

Illalla kuitenkin kotiin päästyäni sain syötyä kunnolla ja seuraavana aamuna olikin taas normaali energinen ja pirteä olo! Valmiina kisaan! Paikan päällä oli ihan älyttömän kylmä mutta kiitin onneani että torstain räntäsateet päättivät pysyä poissa. Jännitti juosta taas ekaa kertaa yli pariin vuoteen piikkarit jalassa mutta hyvinhän ne toimivat eikä edes ole tullut mitään jälkikipuiluja. Matkana meillä naisilla oli 7,5km ja itse olin unohtanut tarkistaa montako kierrosta meidän piti juosta. Se olikin sitten hauskaa arvailua kun yritin arvioida kuinka pitkään oltiin juostu ja josko nyt olisi jo viimeinen kierros. Luulin toiseksi viimeisen kierroksen olevan viimeinen ja vedin lopussa pienen spurtin yhden edelläni olevan ruotsalaisen ohi. Voitte arvata järkytykseni kun sitten tajusin että olikin vielä kokonainen kierros reittiä jäljellä, haha. Onneksi sain kuitenkin pidettyä aikaansaamani eron ja vältyin nololta ohitukselta lopussa. Ja meillä suomen joukkueessa olikin oikeita teräsnaisia ja joukkuekulta saatiin kantaa kotiin. Janicalta ja Johannalta upeat juoksut sekä myös muilta suomalaisilta!

Mahtava päivä kaiken kaikkiaan. En osaisi kuvitella parempaa tapaa viettää lauantaipäivää! Nyt näillä energioilla uuteen viikkoon.