Sunnuntaina tuli vihdoin juostua ensimmäinen pitkä lenkki yli yhdeksään kuukauteen! Seura oli mitä mahtavin ja lenkkimaastot aivan upeat. Sääkin suosi meitä ja saatiin jolkotella auringonpaisteessa 26km. Juostessa jalat tuntui niin köykäisilta. Ihan kuin puolen vuoden taukoa ei olisi ollutkaan. Mutta seuraavat päivät sen jälkeen on jalat painaneet niin kuin olisivat lyijystä tehdyt. Nyt kyllä huomaa että ei ne jalat olleetkaan oikein tottuneet enää pitempiin lenkkeihin. En halua edes ajatella että muutaman päivän päästä pitäisi juosta tuo sama plus 16km lisää.

Sunnuntaina oli hyvä pehmeä hiekkatie alusta mutta entä maratonilla? Kestääköhän kantapää sitä iskutusta 42 km ajan? Kestääkö pää sen että en ole siinä kunnossa kun tahtoisin olla? En kisakunnossa enkä ollenkaan valmistautunut maratonkoitokseen. Yleensä kun jännittää ennen kisaa voin rauhoittaa itseni ajattelemalla sitä treeniä ja työtä jota olen tehnyt valmistautuakseni. Nyt sitä pohjaa ei ole. Ja päässäni soi koko ajan hälytyskellot että tämä saattaa olla paha moka. Jos nyt satutan jalkani uudelleen kisan aikana en tiedä mitä tekisin. En kestä toista puolivuotista juoksutaukoa kun olen juuri vasta päässyt taas treenaamaan. Jos pilaankin seuraavan vuoden vaan yhden kisan takia?

Vai olenko sittenkin vaan nyhverö? Pitäisikö vaientaa loukkaantumisen pelko ja vaan juosta? En tiedä enää mikä on järkevää ja mikä ei; Mikä on pelkoa ja mikä ei. Olisipa mulla kristallipallo josta voisi kurkata mitä kannattaa tehdä…

Onneksi mulla on neuvojana, tukena, ja turvana jotain parempaa kuin kristallipallo: mun isä. Niin viisaita sanoja se mulle kirjoitti että halusin jakaa ne tännekin koska näistä voi moni ottaa opikseen:

”Ellu pikku hippulainen,

Ymmӓrrӓn huolesi, mutta on pari juttua mitkӓ sinun tulee ymmӓrtӓӓ….  kaikki urheilijat tappelevat vaivojensa kanssa.  Epӓilys on kaikilla mielessӓ.  Urheilun suola on se ettӓ kaiken kӓrsimyksen jӓlkeen saa mennӓ testaamaan ettӓ mitӓ tӓstӓ tulee.  Ja useammin siitӓ tulee hyvӓ mieli ja mahdollisesti hyvӓ tuloskin.  Mutta ennenkaikkea hyvӓ mieli.

Aina ei voi voittaa. Ja se on ihan ok.  Sadasta viivalle asettuneesta juoksijasta 99 kokee tappion, ainakin kun katsoo absoluuttisia tuloksia. Mutta noista 99 juoksijasta moni ei edes koe kokeneensa tappiota.  Se on suhteellista.  Ainoastaan urheilija itse tietӓӓ taustat joiden kanssa astelee mieli tӓynnӓ epӓilyksiӓ lӓhtӧviivalle.  Monelle kisa on vӓlietappi jossa mittautetaan sen hetkistӓ tilaa.  Ja vaikka kymmenen olisi edellӓ urheilija voi mielessaan tuntea riemua saavutuksestaan koska hӓn tietӓӓ voittaneensa jotain, mahdollisesti selӓttӓnyt loukkaantumisen tai sairauden, tyӧkiireiden takia rikkonaisen harjoituskauden, tai jotain muuta.  Urheilija itse pӓӓttӓӓ kuinka suhtautuu nӓihin absoluuttisiin ja todennakoisiin ”tappioihin”.  Miksi kiukutella tai voivotella kun tietaa ettӓ elӓmӓ jatkuu ja sekin pӓivӓ tulee jolloin kunto, valmistautuminen ja kisahurmos johtavat huipputulokseen?

Urheilijan elӓmӓӓn kuuluvat niin voitot kun tappiotkin. Tappion hetkellӓ tietysti harmittaa mutta silloin pitӓӓ osata suhteuttaa asiat.  Ja pystyӓ onnittelemaan voittajaa: ”onneksi olkoon, yritin parhaani mutta olit tӓnӓӓn parempi”.  Tӓnӓӓn ei tarkoita ettӓ sama tapahtuisi ensi kerralla.  Ei ole hӓpeӓ hӓvitӓ paremmalleen.  Se on hӓpeӓ jos ei uskalla yrittӓӓ.  Ei ole suurikaan kunnia voittaa huonoja vastustajia.  Kunniakasta on kӓydӓ kisa vahvoja kilpailijoita vastaan, tuloksesta riippumatta.  Ja antaa kredittiӓ niin voittajille kuin voitetuille.  Kiitos hyvӓstӓ kisasta, toivottavasti seuraavasta tulee viela parempi.

Sinun tӓmӓn hetken aerobinen kuntosi on hyvӓ, kaikesta loukkaantumisen aiheuttamasta harmista huolimatta. Olet fyysisesti vahvempi kuin ennen loukkaantumista.  Ja vammat ovat taakse jӓӓnyttӓ elӓmӓӓ.  Nyt on aika heittaa epӓilykset sivuun ja nauttia kisavalmistautumisen tuomasta jӓnnityksestӓ (kaikilla urheilijoilla jotka suhtautuvat intohimoisesti tekemisiinsa tulee hiukan jӓnnitystӓ).  Elӓ tee yhdesta maratonista isompaa peikkoa kuin se on. Se nyt on pyrӓhdys komeassa Suomen luonnossa.  Tietysti siinӓ saa laittaa jalkaa jalan eteen useamman kerran, mutta se on tuttu liikerata…  kolotukset ja vaivat hӓviӓvӓt muutamassa pӓivӓssӓ.

Mene nauttimaan, kuuntele kehoasi, pidӓ nesteytys ja hiilihydraattitasot ylhӓӓllӓ, -ja huomaat ettӓ se menee kivasti. Muista tӓmӓ lause kun oikein ketuttaa niin saat aimo annoksen adrenaliinia. :o)   Ja oikeasti, meidӓn sukupuu on tӓynnӓ mustia ritareita, mutta jos siellӓ aiemmin loukkaantuneella alueella alkaa tuntua pistӓvӓӓ kipua joka ei hӓviӓ alta minuutissa on parempi ettӓ ei rӓӓkkӓӓ paikkoja sen enempӓӓ vaan laittaa pillit pussiin.

Haleja,

-Daeaed-

Ps. harmittaa kun meidӓn yhteinen maraton perinne katkeaa, en voi olla siella kannustamassa vaikka kuinka haluaisinkin.  No minӓ hypin tasajalkaa kotona ja pidӓn peukkuja ilmassa… :o)”

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja iloa juoksuun!

Muistattekos vielä kun jonkin aikaa sitten tein postauksen siitä miten EI kannata valmistautua maratonille? No arvatkaas kuka nyt lähteekin maratonia kipittämään rikkoen aivan liian montaa postauksessani mainitsemaa pykälää? Niin, minäpä minä, -hullu mikä hullu. Vähän tuli puskista tämä maraton ja vielä viikko sitten selitin vakaumuksella että en varmasti juokse maratonia ennenkuin aikaisintaan ensi keväänä. Mutta nyt onkin sitten matka kohti SM maratonia puolentoista kuukauden treenillä. Siitäkin vähän yli viikko meni mahataudissa vuoteen pohjalla lepäillen…

Toissapäivänä tein ekan kovan vk-treenin yli yhdeksään kuukauteen (tuntuu niin oudolta sanoa vk kun olen tottunut puhumaan tempo juoksuista mutta yritetään nyt suomalaistua). Pääsin juoksemaan niin mahtavassa seurassa että en voinut kieltäytyä ja ai että jaloissa tuntuu vielä tänäänkin! En tiedä oliko viisain veto juosta ensimmäinen kova treeni näin pitkän tauon jälkeen kahdeksan päivää ennen kisaa. Toisaalta tämä koko homma on muutenkin niin pähkähullua että tuskin se voi tästä paljon pahemmaksi mennä, haha! En oo juossut pitkää lenkkiäkään yli yhdeksään kuukauteen joten katsotaan vieläkö jalat muistaa miten jatkaa sen paljon puhutun ”seinän” läpi. Itselläni ei ole vielä koskaan maratonilla tullut tämä seinä vastaan mutta nyt on semmoinen kutina että saatetaan tehdä tuttavuutta ensi viikonloppuna…:)

Silti on jotenkin ihmeen rauhallinen olo. Monesti olen ennen kisoja ollut ihan hermoheikko jännityksestä mutta nyt en tunne mitään. Eikun hetkinen, nyt rupesi vähän kipristelemään mahan pohjalla. Kai siellä on aikamoinen pilvi perhosia jotka vaan odottavat että päästän ne valloilleen. Nyt ne on vangittuna jonkun haavin alle sillä olen aika onnistuneesti sulkenut koko maratonin pois mielestäni. Paras olla ajattelematta liikaa ja vaan juosta. Pääni kun vaan usein tulee jalkojen tielle ja alkaa hidastamaan menoa. Antaa siis jalkojen määrätä tahti seuraavan viikon.

Ja jottei nyt menisi ihan liian ammattimaiseksi tämä kisavalmistautuminen niin sain vielä uudet kengätkin maratonia varten. Haha tämä on aina kaikilla listoilla varoitus #1 -älä missään nimessä laita uusia kenkiä kisaan! Mutta nyt runforestilta hommatut ihanat Saucony Kivarat pääsee tulikokeeseen! En ole vielä koskaan käyttänyt kyseisen merkin kenkiä mutta törmäsin niihin runforest.fi sivuja seilaillessani ja oli pakko kokeilla koska olen kuullut niistä paljon hyvää. Samassa paketissa tuli ihana juoksureppu jonka aion pistää käyttöön mitä pikimmin! Kävin eilen juoksemassa tosi kivan tyypin kanssa joka harrastaa polku/vuoristojuoksukisoja ja mulle tuli ihan hirveä hinku päästä semmoiseen kisaan! Joku kiva polku ultra tai vuoristossa 100km tai jotain vastaavaa? Nyt on tuo kätevä reppukin niin eikö se olisi vähän tuhlausta jos en menisi ja päästäisi reppua oikeaan käyttötarkoitukseensa? Hihi!

Noh, katsotaan sitä sitten jos olen vielä ensi viikonlopun jälkeen yhtenä palana…

Energistä sunnuntaita kaikille!

Kaupassa mehuhyllyn ohi käveltyäni inspiroiduin kirjoittamaan tänään nesteytyksestä urheilusuoritusta varten. Valihtoehtoja on paljon ja jotkin ovat parempia kuin toiset. Se parempi vaihtoehto voi myös vaihdella tilanteen mukaan. Elikkä miten sitten voi määritellä mitkä ovat urheiluun parhaita? Tässä vähän hyötyjä ja haittoja eri juomavaihtoehdoista.

Vesi

Pros: paras janojuoma ja suositeltava pitkin päivää sekä urheilusuorituksen aikana. Kaloriton joten sopii hyvin myös painonpudottajille.

Cons: ei sisällä elektrolyyttejä tai energiaa (hiilihydraattia) jota tarvitaan pitkäkestoisen urheilusuorituksen aikana (esim. maraton). Vinkki: voit lisätä vähän hyvälaatuista suolaa kuten himalajansuolaa tai merisuolaa auttamaan elektrolyyttitasapainon ylläpidossa.

Mehut ja smoothiet

Pros: laadusta riippuen voi sisältää vitamiineja. Antaa energiaa pitkäkestoiseen treeniin.

-Cons: monet kaupan mehut ja smoothiet ovat hirveitä sokeripommeja ja sisältävät usein lisäaineita. Suosi siis itse puristettuja mehuja tai lue tarkkaan ainesosaluettelo jos kuitenkin tahdot juoda teollisesti valmistettuja mehuja. Hedelmien happopitoisuus voi myös johtaa mahan oikutteluun juostessa. Viherjuomat ovat loistava vaihtoehto!

Kevyt limsat

Pros: en keksi mitään hyvää sanottavaa…hmmm no niissä ei ole sokeria?

Cons: keinotekoinen lisäainepommi! Puistattaa ajatus että join näitä itse vielä joitain vuosia sitten. Silloin ajattelin että sokerittomuus tekee niistä hyvän vaihtoehdon. Näin ei kuitenkaan ole ja myös hiilihappo voi pistää mahan sekaisin ennen treeniä.

Kahvi

Pros: sisältää kofeiinia joka tutkimuksissa on havaittu tehostavan treeniä ja vähentävän väsymyksen tuntua. Hyvä aika olisi juoda kuppi kahvia noin tunti ennen treeniä. Liioitella ei kuitenkaan kannata. Myöskään kovin myöhään en joisi kahvia koska yöunet voivat kärsiä ja palautuminen hidastuu.

Cons: suurissa määrin juotuna voi johtaa nestevajaukseen diureettisen vaikutuksensa takia. Happamoittaa kehoa, mutta sen voi välttää lisäämällä pakurikääpää kahviin.

Urheilujuomat

Pros: hyviä pitkäkestoisen urheilusuorituksen aikana hiilihydraattien tankkaamiseen ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen.

Cons: usein aika keinotekoisia (sisältää väriaineita yms.). Itse käytän näitä lähinnä kisoissa jos matka on puolimaraton tai siitä pitempi. Lyhyemmillä matkoilla pärjää vedellä.

Maito

Pros: tutkitusti edistää lihasten palautumista urheilusuorituksen jälkeen. Monilla on kuitenkin laktoosi-intoleranssia tai muita syitä vältellä maitotuotteita joten se ei ole millään tavoin välttämätöntä. Palautuminen tapahtuu hyvin myös normaalilla ruualla kunhan se syödään mahdollisimman pian treenin jälkeen (30-60min olisi suositeltavaa). Hapanmaitotuotteista jugurtti ja rahka ovat erinomaisia palautumisen edistäjiä.

Cons: kuten jo mainitsin, laktoosi-intoleranssi. Myös maidon nykyaikainen prosessointi on melko kiistelty aihe. Kannattaa kuulostella oman kehon reaktiota maitotuotteisiin ja säädellä niiden kulutusta sen mukaan.

Sport herbs

Pros: luonnollinen vaihtoehto urheilujuomille! Sisältää vain lääkinnällisiä kasveja sekä goji marjaa. Näitä löytyy vaikkapa Four Sigma Foodsilta kätevissä kerta-annos paketeissa.

Cons: muuta huonoa en keksi kuin että lompakko saattaa kärsiä jos (ja kun?) näihin oikein addiktoituu:)

No niin, siinä joitain juomavaihtoehtoja. Luultavasti paras kriteeri juoman valitsemiseen on tulevan juoksun kesto. Sanoisin että 90min+ lenkit vaativat hiilihydraatti ja elektrolyyttipitoista juotavaa kun taas lyhyemmät pärjää vanhalla kunnon vedellä. Smoothiet ja maito/palautusjuomat taas voivat olla hyviä jos syömisestä on kulunut kauan ja lisäenergiaa kaivataan juuri ennen juoksua. Ja tietysti ne ovat oiva valinta myös palautumiseen jos ”oikeaa ruokaa” ei ole tarjolla.

Muistakaa juoda ahkerasti sillä kropan nestetasapainolla on suuri vaikutus juoksuun. Juominen on hyväksi kunhan pullossa ei ole Karhua, haha! Kippis ja hyviä juoksuja!

Onko se mahdollista? Sitähän toitotetaan joka suunnalta että viljat ovat ruokavaliomme perusta ja kulmakivi. Eihän ilman niitä voisi jaksaa juosta? Vai voisiko jaksaa juosta paremmin?

Mitä jos kerron että en ole syönyt viljoja neljään vuoteen ja olen silti juossut 2:42:42 maratonin? Kestävyysjuoksu ei siis todellakaan vaadi viljoja ja kovalla tasollakin voi pärjätä ilman. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita että juoksu onnistuisi ilman hiilihydraattia. Hiilihydraatteja kun saa monista muistakin lähteistä vaikka usein kuvitellaan että viljatuotteet ovat niiden ainoa lähde. Hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja palkokasvit ovat hyviä hiilihydraatin lähteitä. Mutta näitä täytyy kylläkin syödä paljon joten en välttämättä suosittelisi viljatonta ruokavaliota kaikille. Itselläni menee vähintään kilo pelkkiä marjoja päivässä joten jos ei ole valmis pupeltamaan suuria määriä hedelmiä ja vihanneksia niin kannattaa silloin täydentää ruokavaliota myös viljoilla. Silloin energiaa riittää urheiluun. Tässäkin kannattaa siis kuunnella omaa kehoaan. Ilman prosessoituja viljatuotteita ja sokereita sen sijaan pärjää varmasti jokainen. Jos siis kuitenkin tahtoo sisällyttää viljoja ruokavalioon eikä niistä tule mitään oireilua niin silloin hyvä valinta onkin mahdollisimman vähän käsitellyt tuotteet. Myös vähän ”erikoisemmat” viljat kuten tattari, hirssi ja vaikkapa kamut ovat hyviä vaihtoehtoja.

Jos kuitenkin tuntuu että olo on huono viljoja syömällä niin kannustan kyllä ehdottomasti kokeilemaan viljatonta. Kunhan muistaa korvata viljat syömällä runsaasti lisää hedelmiä, vihanneksia, palkokasveja ja muita edellä mainittuja ruokia eikä pelkästään karsi pois viljoja korvaamatta niitä millään. Siinä vaiheessa energiatasot romahtavat ja ollaan pian todella huonossa vireessä! Viljaton ei siis missään nimessä tarkoita samaa kuin joku karppaus tai mitälie näitä nyt on. En myöskään itse suosittelisi korvaamaan viljatuotteita gluteenittomilla versioilla. Ainakaan pääsääntöisesti sillä usein gluteenittomissa tuotteissa sisällysluettelo ei ole sieltä simppelimmistä päästä eikä terveellisimmistäkään. Näissä tuotteissa kun usein kaivataan erinäisten lisäaineiden apua saadakseen haluttu koostumus tai maku joka jäljittelee alkuperäistä ruokaa.

Eli pähkinänkuoressa: mun mielestä viljaton ruokavalio sopii loistavasti myös kestävyysurheilijoille kunhan viljat on korvattu runsaalla kasvikunnan tuotteiden lisäyksellä ja energiaa saadaan tarpeeksi. Jos siis kamppailet vatsaongelmien kanssa tai podet pitkään jatkunutta väsymystä, nivelkipua tai muuta epämääräistä vaivaa niin kokeile ihmeessä viljatonta ja katso miten vointi muuttuu! Pahin mitä voi tapahtua on että muutosta ei huomaa ja silloin voikin tottakai tuoda viljat takaisin ruokavalioon. Ja jos muutos tuntuu liian radikaalilta niin helpompi tapa olisi aloittaa vaikkapa karsimalla ensin vain prosessoidut viljat ja sokerit tai vain gluteenia sisältävät viljat kuten vehnä, ohra ja ruis.

Täällä on muuten vihdoin opinnot lähteneet käyntiin ja oon niin innoissani! Vihdoinkin pääsen aloittamaan! Uskon että tästä tulee hyvä vuosi:)

Viha-rakkaus suhde. Se taitaa olla paras kuvailu mun suhteestani juoksumattoon. Ehdottomasti sanoisin pitäväni mieluummin ulkona luonnosta juoksemisesta. Maisemat vaihtuu, tuuli vilvoittaa mukavasti juostessa, ja luonnon helmassa nyt on vaan niin rauhallista. Melkein meditatiivista välillä. Mutta…

Mun täytyy tunnustaa että joskus valitsen juoksumaton vapaaehtoisesti. Se on niin tuttu ja turvallinen. Hakeudun yleensä juoksumaton pariin silloin kun olen epävarma ja usko omiin voimiin ja jalkojen kuntoon on hiipunut. Silloin on ihana mennä juoksumatolle ja näpytellä se tietty vauhti päälle ja sitten vain juosta. Jalkaa toisen eteen. Ja jos se onnistuu niin sitten saan varmennuksen että hei mähän pystynkin vielä juoksemaan aika lujaa. Pystyn juoksemaan tätä samaa vauhtia kuin ennenkin. Ja suuri kivi vierähtää sydämeltäni koska nyt tiedän. Tiedän että en olekaan muuttunut hitaaksi etanaksi vaikka hetki sitten tuntui että vanhat muorit sauvakävelyllä varmasti vilahtaisivat ohi jättäen minut nielemään tomua perässänsä.

Tuntuu hullulta että joskus vapaaehtoisesti valitsen juoksumaton lenkkipolkujen sijaan. Tuijotan kuntosalin valkoista seinää metrin päässä naamastani. Välillä tuntuu että silmät menee kieroon kun se seinä on niin lähellä. Läppään kuulokkeet korville ja kuuntelen mitä ikinä jumputusta radiokanavalta tulee. Sekin on meditaatiota. Aivan erilaista kun vehreiden polkujen aikaansaama tunne mutta kuitenkin. Juoksumaton tasainen hurina ja askelteni rytmikäs töminä säestää tätä meditaatiota. Voi ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tai sitten ei mitään. Joskus juoksumatolla aika kuluu hujauksessa enkä edes muista ajatelleeni mitään. Olinkohan edes hereillä? Toisilla kerroilla sekunnit matelevat minuuttiviisarin tahtiin ja ehdin ajatella liikaakin. Tai en löydäkään ajateltavaa. Sillon mietin montako reikää on kaiuttimen verkossa ja rupean laskemaan kunnes pienten pilkkujen tuijottaminen pään liikkuessa ylös ja alas juoksun tahtiin saa aikaan huimauksen. Luovutan vaikken päässyt edes sataan.

Toisinaan mietin kyllä hyödyllisempiäkin juttuja ja aivoihin kiertävä veri ja happi tuo usein luovuuden puuskan juoksun aikana. Monet esseet olen rustannut päässäni juostessa ja tulipa tämä blogitekstikin kirjoitettua vauhdissa. Vielä kun keksisi miten sen saisi kirjoitettua ylös muuallekin kuin päähäni juoksun aikana niin olisi kiva!

Juoksumattoa on siis ahkerasti käytetty viimeiset kolme päivää mahataudista toivuttuani. Tauti vei mehut ja uskon jalkoihini mutta kannustava ystäväni juoksumatto auttaa minua kasvattamaan luottamuksen takaisin. Kolmena päivänä 13km 3:50 kilometrivauhdilla. Kuinka hassua että joskus se oli maratonvauhti. Noh, ei epätoivoa! Jos olen siihen ennen pystynyt niin pystyn vielä uudestaankin! Ja niinkuin rakas isäni sanoi, eihän mun tarvitse maratoniin juosta kuin about kolme kertaa toi…helppoa siis;)

Ihana kuitenkin juosta taas mahan suostuessa yhteistyöhön! Tästä se lähtee…

Hyvää treenisyksyä kaikille!

Haha anteeksi toi otsikko mutta en voinut vastustaa…se kun harmillisesti on totta tällä hetkellä. Yritin miettiä miten voisi silleen hienotunteisesti ilmaista tän asian, mutta se taitaa olla aika mahdotonta. Elikkä viimeiset kolme päivää on jo vierähtänyt jonkun ihanan mahataudin kourissa eikä vieläkään maha tunnu ihan normaalilta. Löytyi siis syy edellisessä postauksessa mainittuun ”huonoon lenkkiin”. Tällä viikolla ei paljon juoksutreeniä ole tullut tehtyä paitsi tietenkin lyhyet sprinttiharjoitukset sängyltä vessaan…sorry for the TMI:)

Tänään mulla olisi kuitenkin sovittuna treeni ja oon kaivannut juoksuseuraa niin kauan että taidan uskaltautua kokeilemaan jos maha kestäisi. Update tulee varmaan myöhemmin että selvittiinkö tästä ilman katastrofeja! (Edit: Selvisin yhden 3k vedon verran ja sitten maha kramppasi niin pahasti että oli pakko luovuttaa…maha-1 Elisa-0 )

Vatsaoireilujen aiheessa kun ollaan niin voisinkin vähän kirjoitella ”juoksu-ystävällisistä” ruoista. Siis sellaisista jotka sulavat hyvin ja joita voi aika huoletta syödä ennen treeniä kärsimättä mitään vatsanväänteitä. Toki näissä voi olla yksilöllisiä eroja joten kehotan kuitenkin kuulostelemaan oman kehon vointia ja sitä kautta selvittämään mitkä ruoat sopivat parhaiten ennen lenkkiä. Tässä joitain ruokia jotka itselleni ovat turvallisia vaihtoehtoja ennen lenkkiä:

-jugurtti/rahka ja marjat (en tietenkään suosittele jos on laktoosi-intoleranssia tai muutenkaan jos tuntuu että maitotuotteet ei sula hyvin).

-hedelmät. Näistä parhaiten sulava on banaani ja banaani onkin ollut aina osana maratonia edeltävää aamupalaani.

-Chia siemenet. Näistä voi nesteessä liottamalla tehdä geelimäistä ”vanukasta” johon voi sekoittaa myös vaikkapa marjoja tai banaania. Se antaa hyvin pitkäkestoista energiaa eikä silti ärsytä mahaa. Tätä olen syönyt myös ennen jokaista maratonia ja hyvin on toiminut! Nesteeksi liotukseen käy vaikkapa mantelimaito, kookosvesi, tee tai ihan pelkkä vesi.

-pähkinät/siemenet. Näitä syön myös joskus jos juoksua ennen ei ole paljon aikaa ja on nälkä. Siinä vaiheessa on huono syödä suurta ateriaa sillä se vain pomppii ja pyörii mahassa mutta pähkinöillä saa paljon energiaa pienessä pakkauksessa.

Nämä ovat omia lemppareitani välipaloihin ennen treeniä. Monet herkkävatsaiset entiset joukkuekaverini kuitenkin sanoivat hedelmien sekä maitotuotteiden pistävän heidän mahansa sekaisin. Kannattaa siis kokeilla näitä eri ruoka aineita silloin kun ei ole mitään tosi tärkeää treeniä tai kisaa edessä ja katsoa miten kroppa reagoi. Niille jotka eivät viljatuotteita välttele voi esim.leipä maapähkinävoin ja banaanisiivujen kanssa olla hyvä välipala ennen treeniä. Tai sitten jonkinlainen välipalapatukka. Itse en näitä suosi koska mielestäni monet ovat turhan prosessoituja, mutta ainesosaluetteloa lukemalla voi löytää myös vähemmän prosessoituja vaihtoehtoja.

Hyviä juoksuja kaikille ja mukavaa viikonloppua!

Kaikki juoksijat varmasti tietää sen tunteen. Kun jalat tuntuu puupökkelöiltä ja matka taittuu yhtä nopeasti kuin jos olisit napaa myöten suossa. Tai ainakin tuntuu että vauhti on sitä luokkaa. Itselläni kun tämmöinen päivä sattuu kohdalle on mieli usein maassa. Miten upealta juoksu tuntuukaan niinä päivinä kun vaan kevyesti leijut lenkkipolkujen yllä ja metsä vilisee ohi yhtenä vihreänä hujauksena! Mutta sitten ne päivät kun jalka ei nouse. Tulee jotenkin petetty olo. Tämänhän piti olla ihanaa ja vapauttavaa? Mutta joku onkin köyttänyt painon nilkkaani ja jokainen askel on taistelua…

Sellaista se juoksu on. Ja sellaista myös elämä on. Ei se aina ole yhtä helppoa ja ihanaa mutta jos olisi niin kuinkahan nopeasti sitä kyllästyisi? Tai ainakin lakkaisi arvostamasta sitä juoksua? Huonommat ajat saa nauttimaan hyvistä ja vaikeuksien myötä kerätään itsestä uusia voimavaroja joilla ponnistetaan entistä korkeammalle tulevaisuudessa. Ei juoksussakaan pääse nauttimaan helposti rullaavasta alamäestä ilman ylämäkeä. Ja tässäpä ajatus: mitä jos nauttisi siitä ylämäestäkin? Se nautinto ei ehkä ole sama koska ei se helppoa ja vaivatonta ole, mutta eikö siitä melkein tule parempi fiilis jälkeenpäin kun tietää tehneensä työtä jonkin eteen?

Kerta kerralta tulen armollisemmaksi itseäni kohtaan ”huonojen” juoksupäivien suhteen. Niinä päivinä, sen sijaan että iloitsisin nopeasta ja vaivattomasta juoksusta, iloitsenkin siitä että minulla oli voimia juosta lenkkini vaikka se tuntuikin niin vaikealta. En antanut periksi vaan luotin että huomenna tai ehkä sitten ylihuomenna jo tuntuu paremmalta. Eivät huippu-urheilijatkaan aina juokse ennätysvauhtiaan ja se on hyvä pitää mielessä. Tietysti on hyvä kuunnella kehoaan ja jos on ”jumittunut suohon” pitemmäksikin aikaa kannattaa tarkastella onko levon ja palautumisen puolella jokin pielessä.

Näillä satunnaisilla vaikeilla juoksuilla taistelu on kuitenkin usein pään sisällä. Tässä pari kikkaa jotka auttavat minua jaksamaan vaikeina päivinä:

-kuvittele että olet viimeisillä kilometreillä maratonilla (tai missä tahansa kisamatkassa) ja käytä uupumusta harjoituksena kisassa syntyvää väsymystä varten. Tällä lenkillä onkin siis tärkeä tehtävä eikä se ole vain pelkkä ”huono lenkki”.

-ajattele sitä voittajafiilistä joka tulee kun saat lenkin juostua! Sinustahan löytyi paljon enemmän voimia kuin luulitkaan!

Ja jos tällaisena päivänä pelkkä lähtö tuntuu jo hankalalta niin tee itsesi kanssa diili: lähdet juoksemaan vain viideksitoista minuutiksi (tai 20min etc.) ja jos tuntuukin vähän paremmalta niin sitten jatkatkin koko lenkin. Ja voin sanoa että tällä taktiikalla 99.99% tuntuu siinä vaiheessa jo sen verran paremmalta että lenkki vedetään loppuun vaikka ne ennätykset ei siinä paukkuisikaan!

Ja tärkeintä on muistaa että sähän tykkäät juoksemisesta! Olet juoksemassa omaksi iloksesi ja hyvinvoinniksi ja joskus se tarkoittaa hiljaisempaa menoa. Nautitaan siis vaikeistakin lenkeistä ja hei, siellä suossa rämpiessähän voi vaikka vähän katsella maisemiakin:)

Tällaisia mietteitä tänään…ehkä huomenna taas liidän metsien halki!

Muuton tuoksinassa ja jetlagistä toipuessa on ravinto ollut viime päivinä entistä tärkeämmässä roolissa. Vähäinen uni aiheuttaa stressi tilaa kehossa ja urheilun kuormitus lisää sitä entisestään. Tarvitaan siis ravinteikasta ruokaa auttamaan kehoa selviämään stressistä ja korjaamaan aiheutuneet pienet vauriot. Tykkään itse syödä paljon anti-inflammatorisia ”voimaruokia” jotka edesauttavat palautumista ja tietysti (mielestäni) maistuvat hyvältä! Tässä top 5 lemppari anti-inflammatorista ruokaa joita syön lähes päivittäin.

-Parsakaali ja tummat lehtivihreät. No, oikeastaan kaikki kasvikset auttavat ja ne luovatkin mielestäni hyvän pohjan ruokavaliolle. Mitä värikkäämpää sen parempi!

-kurkuma (mauste). Jos lisäät vielä mustaa pippuria niin vaikuttavien aineiden teho voimistuu.

-marjat (siis ihan kaikki maistuu paremmin kuin hyvin…täällä ei mitään marjoja syrjitä;)

-vihreä tee

-pellavan, chian, tai hampunsiemenet. Näissä on paljon hyviä omega 3 rasvahappoja jotka vähentävät tulehdustilaa elismistössä.

Nämä kaikki ovat helposti saatavia raaka-aineita joten voimia antavaan ”juoksu-ruokaan” ei välttämättä mitään superfood kikkailuja tarvitse vaikka ne muodissa nyt ovatkin. Superfoodit eivät kuitenkaan ole mitään humpuukia vaan niillä voi vielä parantaa suorituskykyä kun perusta on kunnossa! Mitään ihme aineita ne eivät kyllä ole eikä niillä voi korvata muuten huonolaatuista ruokavaliota. Olen itse huomannut että ruokailun perustan ollessa kunnossa ja treenien ollessa kovia voi niistä saada lisäboostia sekä lenkkipoluille että muuhun elämään! Kannattaa kuitenkin tarkoin tutkia mitä superfoodeja ostaa sillä käsite itsessään on aika laaja ja jotkin tuotteet eivät ehkä ole sen super-hinnan arvoisia. Monet kun ratsastavat tällä superfood aallonharjalla ja käyttävät nimikettä vaikka näyttöä tehosta ei välttämättä ole.

Mutta semmoisella polttoaineella täällä juoksennellaan ja täytyy kyllä sanoa että onneksi koulu alkaa pian! Alkaa nimittäin olla vähän Wilson-olo…siis leffasta Castaway jossa Tom Hanks haaksirikkoutuu autiolle saarelle ja elelee siellä Wilson nimisen lentopallon kanssa. Heillä oli paljon hyviä yhteisiä keskusteluja (vaikkakin aika yksipuolisia;). Mutta onneksi on Skype niin ei tarvitse vielä mun ruveta jumppapallolle juttelemaan, haha! Tää juttu lähti nyt vähän käsistä mutta pointti oli varmaan että Eat Your Vegetables!

No niin, nyt on netti kämpässä ja kirjoittelut voi taas jatkua normaaliin tapaan! Viime päivät on kuluneet asunnon kuntoon laittamisella ja uusilla seuduilla seikkailemisella. Pari lenkkiä olen ehtinyt jo juosta. Vaikkakin niitä voisi ehkä mieluummin kutsua harhailemisiksi koska juoksin päättömänä ristiin rastiin keskuspuistoa. Välillä yritin pälyillä kännykkäni GPS navigaattoria mutta paljon siitä ei selvää saanut kun en malttanut hiljentää vauhtia saatikka sitten pysähtyä, hah! Noh, kotiin kuitenkin päästiin joten juoksu hyvin, kaikki hyvin!

Vaikka juoksulenkeillä vauhtia riitti ja tavallaan kai muuton myötäkin on ollut kaikenlaista hoidettavaa, niin tuntuu että olen elellyt tätä otsikossa mainittua hidasta elämää. Siis elänyt siinä hetkessä ja nauttinut tästä kaikesta uudesta ympärilläni. Jopa sateesta ja ukkosesta. Kauniin vihreistä nokkosista ja iki-ihanista pakaste puolukoista. Tällä hetkellä kaikki on vaan niin hyvin. Ja olen onnellinen. Voin taas juosta ja kiitos skypen pystyn myös juttelemaan rakkailleni USAssa.

Tämä hidas elämä sai mut muistamaan tarinan jonka mun lempi luennoitsija UC Berkeleyssä kertoi. Tarinan kalastajasta ja liikemiehestä. Se meni suurinpiirtein näin:

Amerikkalainen liikemies lähti lomalle pieneen afrikkalaiseen rannikkokylään. Työkiireiden ajattelu vei unet joten hän lähti laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja nosteli sieltä muutamia suuria kaloja. Liikemies kehui afrikkalaisen kalojen hienoa laatua ja kysyi kuinka kauan niiden pyytämiseen meni.

“Parisen tuntia”, vastasi kalastaja lastatessaan kaloja koriin.

“No miksi et sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.

“Minulla on jo tarpeeksi perheelleni ja ystävilleni” sanoi kalastaja.

Liikemies vastauksesta äimistyneenä kysyi miten kalastaja sitten käytti lopun ajastaan.

“Nukun pitkään, leikin lasteni kanssa, vietän aikaa vaimoni kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa tapaan ystäviäni. Minullahan on paljonkin tekemistä” kalastaja vastasi hymyillen.

Liikemies tämän kuultua ryhtyi selittämään kuinka kalastajan kannattaisi ostaa suurempi vene ja sitten myöhemmin kokonainen laivue. Sen jälkeen pitäisi palkata työläisiä ja rakentaa tehdas. Ehkäpä muuttaa suurempaan kaupunkiin josta voi johtaa yritystä tehokkaammin. Ja työskenneltyään kovasti voisi hän parinkymmenen vuoden päästä olla jo niin rikas että pystyy jäämään eläkkeelle. Eläkkeellä hän voisi sitten nauttia kiireettömästä elämästä. Hän voisi viettää aikaansa kalastellen ja vaimon ja ystävien kanssa oleskellen. Nähdä myös välillä lapsia kun he kiireiltään ehtivät…

Kalastaja purskahti makeaan nauruun. Hän kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta ja vieläkin hymyillen ja päätään puistellen lähti aloittamaan kotimatkaansa. Hän jatkoi matkaa kotiinsa jossa perhe ja ystävät odottivat kattilat liedellä yhteisen illallisen valmistamista.

Huh! Tulipahan taas istuttua niin että takalistossa tuntuu varmaan vielä ensi viikollakin. Matka San Diegosta Helsinkiin oli juuri niin pitkä kuin muistelinkin. Eikä matkantekoa auttanut Tukholman lennonvalvonta laitteiden hajoaminen. Parin tunnin välilasku venyikin siis melkein viiteen mutta kyllä sitä sitten lopulta perille päästiin ja kaksi viimeistä päivää onkin mennyt mukavasti jetlag sumussa…
Taisinpa myös tapani mukaan tuoda sateet tullessani. Anteeksi suomen kansa, hehe. Nyt sitten onkin ihania muuttohommia edessä ja se on mars Ikealle tänään. Mukavan lenkinkin ehdin juosta täällä uusia maisemia tutkaillen. Ja kylläpä täällä suomessa onkin niin kauniita lenkkipolkuja! Jalatkaan eivät hirveästi painaneet vaikka pitkä lentomatka oli takana. Ennen mun jalat tuntui ihan puupökkelöiltä pitkän matkan jälkeen, mutta kehittämäni matkustus metodit vaikuttivat toimivan paremmin kuin hyvin! Tässä pari toimivaa kikkaa lievittämään matkustamisen rasitusta:
-Kompressiosukat! Käytän itse aina nykyään matkustaessa ProCompression kompressiosukkia jotka edistävät verenkiertoa ja estävät nesteen kerääntymisen jalkoihin.
-Varaa käytäväpaikka. Käytäväpaikalta on helppo nousta vessareissulle ja jaloittelemaan ärsyttämättä kanssa matkustajia.
-Liikuttele jalkoja. Tämä menee ehkä yhteen edellisen kohdan kanssa mutta nilkkojen pyörittely, pohkeiden nosto ja muut venyttelyt auttavat verenkierron ylläpitämiseen.
-Juo paljon. Nesteytys on tosi tärkeä sillä muuten tulee nuutunut olo ja turvotus pahenee. Ja koska käytäväpaikka on varattu voi huoletta juoda ja rampata vessan ja penkin väliä:)
-Tuo omat eväät. Tämä on ehkä makukysymys mutta lentokoneruoka ei useinkaan ole kovin herkullista tai ravitsevaa. Pakkaankin aina kassiin omat eväät joilla energiatasot pysyy hyvänä.
-Koita nukkua. Hahaa tää oli vitsi! Eihän kukaan oikeesti pysty nukkumaan lentokoneessa? No ihan vakavissaan olisi hyvä jos voisi nukkua lennolla mutta harmillisesti omalla kohdallani tämä ei toimi. Kaikkien yritysten jälkeenkin tuloksena on vain katkennut niska.
Mutta siinä näitä tärkeimpiä käytäntöjä vähiten tuskaisaan matkaan. Nyt kun perille on päästy onkin seuraava taisteluni unirytmin suomen aikaan mukauttamisen kanssa! Tähän asti taistelussa elisa vs jetlag taitaa olla jetlag voitolla 2-0. Noh, lähdenkin tästä koittamaan jos pieni happihyppy toisi lisää virtaa koneeseen!
Hyvää Perjantaita kaikille!

P.S. Sorry ei kuvia sillä mulla ei ole tietokonetta vielä käytössä vaan näpyttelen kännykällä postausta!