Aktia Cup

Tänä viikonloppuna kävin taas juoksemassa kympin aktia cupin kisassa. Vaikutti siltä että paikalla oli myös varmasti kaikki muut pääkaupunkiseudun juoksijat, haha. Sen verran oli porukkaa. Keli oli taas aika kylmä Kaliforniaan verrattuna. Luntakin taisi tulla vähän mutta onneksi tiet olivat sulat ja se ei haitannut matkantekoa! Mitä nyt tuntui että akillekset vähän paukkuivat kylmästä kangistuneena…

Päivän kohokohta oli ehkä ennen juoksua kun söpö pikkuinen poika tuli kysymään jos voin auttaa ajanottochipin kanssa. Hän oli niin kohtelias ja herttainen. Toivottavasti juoksu onnistui hyvin ja ennen kaikkea että hänellä oli hauskaa! Minulla ainakin oli! Tämä lämmitti mieltä niin hyvin ennen juoksua että vähäisetkin jännitykset katosivat. En edes stressannut vaikka seisoin vähän ennen lähtöä hirveässä vessajonossa joka ei tuntunut liikkuvan minnekkään. Mikä siinä onkin että naisten täytyy käydä aina vessassa sata kertaa ennen starttia? Miesten vessaan taas harvoin on jonoa. No, kuten sanottu niin en stressannut tästäkään sillä olenhan ennenkin aloittanut kisani vessasta sännäten;)

Starttiviivallakin oli tosi hyvä fiilis kun näkyi niin paljon tuttuja naamoja. Kyllä juoksijat vaan on mahtavaa porukkaa, eikö? Kisa lähti käyntiin raketti laskennalla ja täytyy kyllä sanoa että melkoinen ryysishän siinä oli. Meinasin mennä nurin jo alkumetreillä kun joku astui kantapäälleni mutta onneksi pysyin tolpillani ja pian pääsinkin pois pahimmasta ruuhkasta. Näin Hemmingin sisarusten pinkovan hurjaa vauhtia heti alusta asti ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt mennä mukaan. Kisan alussa kuitenkin akillekset tuntuivat niin kireiltä ja kohmeisilta että en uskaltanut ottaa spurttia perään jäätyäni startin ryysiksessä vähän jälkeen. Päätinkin siis juosta vaan omaa juoksuani ja se toimi ihan hyvin. Puolimatkan jälkeen sain uutta virtaa kuten aina ja vauhti kiihtyi loppua kohti. Minkä sitä mahtaa kun on tämmöinen diesel kone…kestää hetki lämmetä!

Pikkuhiljaa sain kurottua umpeen eroa Hemmingin sisaruksiin ja viimeiselle kilometrille tullessa ehdin vielä ohittaa Annin. Elli juoksi hienosti voittoon, minä toisena ja Anni kolmantena. Hyvä kisa ja minusta on niin huippua että he olivat siellä taas kirittämässä kuten Vantaan puolimaratonilla! Mukavia ihmisiä vastaan on mukava kilpailla kun homma ei mene liian vakavaksi ja kaikilla on hyvä mieli kisan jälkeen.

Monilla tutuilla kulki juoksu myös hyvin ja pari enkkaakin taisi tulla! (Hyvä Paula!:) Yksi juttu josta olin niin otettu oli se miten monta ihmistä kannusti minua kisan aikana. Siis ihan nimeltä vielä! Kiitos todella paljon kaikille jotka jaksoitte oman juoksun aikana tai sitten katsomosta käsin tsempata! Tuli kyllä niin hyvä olo kannustuksesta että uskon sen parantaneen akillekseni viimeisellä puolikkaalla:)

Kiitos vielä loistavasta kisasta ja hyvästä ilmapiiristä! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivotaan että tiet pysyy vielä sulina. Niin, ja huomasitteko että eilen paistoi aurinko!? Ihanaa!